Petteri Orpon kokoomus ja Riikka Purran perussuomalaiset ovat olleet Suomessa hallitusvallassa reilun vuoden. Tiistaina, toista budjettiaan julkistaessaan heillä meni neljä minuuttia, ennen kuin he ensimmäisen kerran mainitsivat edellisen hallituksen omia päätöksiään selittäessään. Yleinen kuva, jonka he antavat on, että he joutuvat ottamaan velkaa, koska Rinteen ja Marinin hallitukset nostivat valtion menoja niin valtavasti, että he eivät pysty taloutta lupaustensa mukaisesti tasapainottamaan. Silti he edelleen sitä lupailevat ja puolivuosittain kertovat ”yllätyksistä”, joiden takia tavoite jää saavuttamatta.
Tähän tekstiin olen koonnut tiedot siitä, millaisia päätöksiä Rinteen ja Marinin hallitukset tekivät ja mitkä niistä aiheuttivat lisämenoja ja kasvattavat nyt Orpon ja Purran alijäämää. Teksti on hieman tavallista pidempi, mutta helpottaakseni lukemista olen jakanut sen osioihin.
Orpo oppositiossa
Viime kauden todellisuus oli, että puoli vuotta Marinin hallituksen aloitettua pandemia oli täydellä voimallaan päällä, yhteiskuntaa suljettiin ja yritysten sekä kotitalouksien tukemiseksi tehtiin laajat tukipaketit. Tuossa tilanteessa oppositiojohtaja Petteri Orpo vaati tiukempia rajoituksia, mutta myös enemmän tukea yrityksille.
Omassa työssäni eduskunnan talousvaliokunnassa todistin kerta toisensa jälkeen, kuinka kokoomus ja perussuomalaiset esittivät suurempia ja laajempia tukia yrityksille ja velanoton kasvattamista. Varsinaisissa budjettiäänestyksissä oppositiopuolueet kuittasivat yli 95% hallituksen toimista ja rahan käytöstä. Asiat ovat todennettavissa eduskunnan pöytäkirjoista.
Mihin velkaa otettiin?
Viime hallituskaudella otettiin poikkeuksellisen paljon velkaa ja kaikki puolueet ovat sitä mieltä, ettei normaalioloissa tällaista voida tehdä. Vaalikauden menot on listattu valtiovarainministeriön tammikuussa 2023 tekemässä muistiossa, johon tämä teksti perustuu.
Ehdottomasti eniten Marinin hallitus otti velkaa koronapandemian vuoksi. Kokonaisuudessaan pandemia aiheutti valtiolle noin 16,4 miljardin euron menot ja tulonmenetykset. Niistä suurimpia olivat seuraavat:
- Yritysten tukeminen 4300 miljoonaa euroa (lisäksi 2100 miljoonaa varattu finanssisijoituksiin)
- Kuntien tukeminen 3200 miljoonaa euroa (ei heikennä julkistaloutta, mutta lisää valtion alijäämää),
- Sosiaali- ja terveyspalveluiden resurssit 3200 miljoonaa euroa,
- Työttömyysturvan laajentamiseen kriisin ajaksi 900 miljoonaa euroa,
- Infrahankkeet talouden elvyttämiseksi 900 miljoonaa euroa,
- Muita toimia mm. tukitoimet varhaiskasvatuksessa ja kouluissa sekä vanhustenhoidossa yhteensä 2000 miljoonaa euroa
Kuten yltä on nähtävissä, suurin menoerä olivat yritystuet, joihin oppositio toistuvasti vaati enemmän rahaa suuremmalle joukolle. Nyt tehdyilläkin toimilla pelätty konkurssiaalto saatiin kuitenkin torjuttua ja talous pidettyä käynnissä. Suomi on ollut kärjessä erilaisissa pandemian hoitoa ja siitä toipumista koskeneissa kansainvälisissä vertailuissa.
Toinen Marinin kaudelle osunut kriisi oli tietysti Venäjän raukkamainen hyökkäyssota Ukrainaan. Sota aiheutti Venäläisestä kaasusta ja öljystä riippuvaiselle Euroopalle myös energiakriisin, jonka vaikutukset heijastuivat ennen kaikkea eurooppalaisen sähkömarkkinan takia myös meille Suomeen. Vuosina 2022-2023 näistä kriiseistä aiheutui 4,8 miljardin euron menolisäykset ja tulojen menetykset. Myös nämä päätökset tehtiin laajassa hallitus-oppositio yhteisrintamassa.
Energiakriisin hoidossa kokoomus vaatii valtiota huomattavasti suurempia tukia ja perussuomalaisista ehdotettiin, että valtio maksaisi kansalaisten sähkölaskut suoraan. Nyt vallassa ollessaan puolueet eivät kuitenkaan ole halunneet edes teettää jälkikäteisarviota energiakriisin tukivälineiden toimivuudesta. Tuen tarve jäi lopulta selvästi ennakoitua pienemmäksi, koska sähkön hinta laski alkuvuodesta 2023 odotettua nopeammin. Suomi käytti energiakriisin hoitoon verrattain erittäin vähän rahaa.
Venäjän hyökkäyssodan ja energiakriisin aiheuttamat suurimmat lisämenot ja tulonmenetykset valtiolle vuosina 2022-2023 olivat:
- Rajaturvallisuus ja maanpuolustus 1835 miljoonaa euroa,
- Ukrainalaisten pakolaisten auttaminen 1161 miljoonaa euroa,
- Energiaomavaraisuus ja vihreä siirtymä 398 miljoonaa euroa,
- Huoltovarmuus 303 miljoonaa euroa,
- Energiahintojen nousun kompensointi ja väliaikainen sähkötuki 275 miljoonaa euroa,
- Maatalouden tukeminen 219 miljoonaa euroa,
- Lapsiperheiden tuki ylimääräisellä lapsilisällä ja sosiaaliturvan huoltajakorotuksilla 158 miljoonaa,
- Ukrainaan annettu apu 138 miljoonaa euroa,
- Aikaistettu sosiaaliturvan ja eläkkeiden indeksikorotus 104 miljoonaa euroa,
- Kyberturvallisuus 97 miljoonaa euroa,
- Kuljetusalan yritysten tuki 75 miljoonaa euroa,
- Joukkoliikenteen tuki 20 miljoonaa euroa.
Verotoimissa vaalikaudella tehtiin niin verotusta kiristäviä kuin sitä laskevia toimia. Pysyvä vaikutus Marinin hallituksen veropolitiikasta julkiseen talouteen oli noin 380 miljoonaa euroa julkista taloutta vahvistava. Suurimpia yksittäisiä toimia oli energiakriisin aikana tehty sähkön arvonlisäveron alennus 24 prosentista 10 prosenttiin.
Pysyvät menolisäykset
Rinteen ja Marinin hallitusohjelmat sisälsivät useita uudistuksia, jotka aiheuttivat myös pysyviä menolisäyksiä valtiolle. Nämä lisäykset tehtiin harkiten ja pääosin ajatuksella, että uudistukset vahvistavat Suomen kansantaloutta ja julkisen talouden tasapainoa viimeistään pitkällä aikavälillä. Toisaalta tarkoituksena oli parantaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ostovoimaa pienten eläkkeiden ja perusturvan korotuksilla.
Rinteen ja Marinin hallitusten pysyvät menolisäykset (vuoden 2026 tasossa):
- Vanhustenhoidon henkilöstömitoitus 260 miljoonaa euroa,
- Pienten eläkkeiden korottaminen 230 miljoonaa euroa (ei huomioitu verotulojen kasvun vaikutusta),
- Oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toinen aste 129 miljoonaa euroa,
- Peruspalveluiden 7 päivän hoitotakuu 128 miljoonaa euroa,
- Työllisyyspalveluiden vahvistaminen 100 miljoonaa euroa,
- Kehitysyhteistyörahoituksen kasvattaminen 40 miljoonaa euroa (vaalikauden alussa 80, mutta puolitettiin puoliväliriihen säästöpaketin yhteydessä),
- Ammatillisen koulutuksen rahoituksen lisäys 50 miljoonaa euroa,
- Sote-uudistuksen rahoitus 50 miljoonaa euroa
- Oikeudenhoidon lisämenot tuomioistuimissa, syyttäjälaitoksessa ja rikosseuraamuslaitoksessa 40 miljoonaa euroa
- Tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan lisärahoituksen (T&K-rahoitus) parlamentaarisen sovun toimeenpano 30 miljoonaa euroa, kasvaen 180 miljoonaa euroa vuosittain 2024 alkaen.
Puoliväliriihessä hallitus päätti säästöpaketista, jonka lopullinen pysyvien menosäästöjen suuruus oli hieman yli 300 miljoonaa euroa. Rinteen ja Marinin hallituksen päätösten myötä lopullinen pysyvien lisämenojen yhteissumma oli vaalikauden lopussa vuonna 2023 2,1 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan parlamentaarisesti sovittu tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäys, jota tuolloinen oppositio ja myös Orpon hallitus tukevat, summa nousee 2,8 miljardiin euroon vuonna 2026.
Yhteenveto eli Purran ja Orpon saama perintö
Kuten edellä olemme nähneet, Marinin ja Rinteen hallitusten velasta selkeästi suurin osa aiheutuu kriisien hoidosta. Pysyvät menolisäykset, menosäästöt ja verotoimet huomioiden pysyvä vaikutus julkiseen talouteen oli 1,4 miljardia euroa vuoden 2023 tasossa julkista taloutta heikentävä. Sen edestä Orpo ja Purra siis voivat syyttää Marinin ja Rinteen hallituksia yli 12 miljardin euron alijäämästä, jonka he vuonna 2024 tekevät ja vuodelle 2025 budjetoivat. Tosin on huomioitava, että hallitus on jo leikkauksillaan perunut mm. hoitajamitoituksen ja hoitotakuun kiristykset sekä useita muita viime kaudella tehtyjä panostuksia, mikä pienentää Marinin ja Rinteen hallituksen politiikan vaikutusta entisestään.
Tämä on tulos, jos ajattelemme, että esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentaminen tai työllisyyspalveluiden ja peruspalveluiden vahvistaminen eivät millään tavalla vahvista Suomen kansantaloutta, kuten niiden on ajateltu tekevän. Toisaalta summassa ei ole huomioitu vaikutuksia, joita pandemian ja energiakriisin hoitotoimilla on ollut. Konkurssiaaltojen ja massatyöttömyyden välttämällä sekä pandemian syvimmän kriisin keskellä elvyttämällä talous pidettiin käynnissä ja vaikka velkaa jouduttiin ottamaan, talous myös elpyi nopeasti ja velkasuhde saatiin laskuun vuosina 2021 ja 2022. Vaalikauden lopulla työllisyys nousi ennätyslukemiin, mikä pienensi työttömyysturvamenoja ja nosti verotuloja toistuvasti enemmän, kuin valtiovarainministeriö ennakoi.
Orpon ja Purran kaudella velkasuhteen ennustetaan vain nousevan. Syynä on ennen kaikkea heikentyvä talouskasvu ja työllisyys, johon hallitus ei ole reagoinut millään tavalla. Kulut nousevat sosiaali- ja terveydenhuollossa inflaation, palkkojen nousun, hoitojonojen ja vuokralääkäreiden käytön takia. Hallitus voisi purkaa jonoja tai puuttua vuokralääkäreiden ylihinnoitteluun, mutta päinvastoin pahentaa tilannetta hyvinvointialueilla leikkaamalla niiden rahoitusta ja siirtämällä sitä yksityisen hoidon korvauksiin.
Hallitus on ajanut Suomen leikkauksillaan kierteeseen, jossa se joutuu toistuvasti leikkaamaan lisää ja pahentamaan ongelmia, jotka ovat kasvavien julkisten kulujen taustalla. Tätä spiraalia se ei voi kääntää, ennen kuin kansainvälinen suhdanne nostaa Suomenkin jaloilleen tai hallitus luopuu jääräpäisestä politiikastaan. Kummankaan varaan en itse uskalla laskea. Koska hallitus tulee jatkuvasti ”yllätetyksi” yhä huonommalla julkisen talouden tilanteella, se tulee jatkossakin syyttämään edellisiä hallituksia tekemistään alijäämistä. Kuten olen edellä osoittanut, viime hallituksen pysyvät menolisäykset ovat pienet suhteessa valtiontalouden alijäämään ja myös pieni osa verrattuna hallituksen jo tekemiin leikkauksiin.