Julkaistu lyhennettynä Pohjalaisen mielipidepalstalla 27.10.2012.
Kokoomuksen Susanna Koski kirjoittaa tyylilleen uskollisena omasta ihanneyhteiskunnastaan Pohjalaisen mielipidepalstalla 22.10.2012.
Uskomme jokaisen ymmärtäneen kuinka kestämättömiä Kosken ajatukset ovat. Kysymys on kuitenkin Suomen suosituimman, eniten valtaa vaaleissa saaneen puolueen kunnallisvaaliehdokkaasta, joka ei ole äärioikeistolaisine ajatuksineen puolueessaan yksin, vaan uhkaa aatetovereineen koko hyvinvointivaltiotamme. Siksi koemme tärkeäksi kommentoida kirjoitusta.
Vasemmistolainen ihmiskuvamme sekä sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion tavoitteet ja historia tuntuvat olevan Koskelle varsin vieraita. Sosialidemokratian vuosisatainen, yhä voimissaan oleva tavoite, on ihmisten yhtäläinen vapaus toteuttaa itseään sekä mahdollistaa hyvinvointi kaikissa elämän vaiheissa riippumatta sosiaalisesta, taloudellisesta tai alueellisista lähtökohdista viemättä kuitenkaan muilta oikeutta samaan. Yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamisen lisäksi yhteiskunta on turvaverkko, joka varmistaa kaikkien mukana pysymisen.
On uskallettava tunnustaa, ettei kaikilla välttämättä ole tukenaan sosiaalista turvaverkkoa – perhettä tai lähipiiriä. Siksi yhteiskunnan on turvattava tasa-arvoiset mahdollisuudet ja tarvittaessa apua, jotta työ omien tavoitteiden saavuttamiseksi on kannattavaa.Ei riitä, että on mahdollisuus koulutukseen, jos vastoinkäymisten kohdatessa olet yksin niiden kanssa.
Emme allekirjoita ajatusta, joka tyytyy toteamaan ”oma valinta”, kun yhteiskunnan ulkopuolelle joutunut ihminen tarvitsee tukea.
Jokaisella on oltava oikeus päättää itseään koskevista asioista. Mahdollisuuksien tarjoaminen, tukeminen ja aktivoiminen ei ole holhoamista, vaan usein tarpeellinen toimenpide, jolla autetaan ihmistä elämäntilanteensa mukaan. Toivoa antaa luottamus siihen, että voi saada uuden mahdollisuuden. Sen tarpeelta ei kukaan voi suojautua edes valtavalla itsekeskeisyydellä.
Hyvinvoinnin tulee olla kaiken lähtökohta ja tavoite. Hyvinvointia tukevien julkisten palveluiden leikkaukset ovat ennenkin vain luoneet tilanteen, jossa (kalliiden) korjaavien toimien käyttöönotto on lisääntynyt. Unohtamatta niiden vaikutuksia seuraavaan sukupolveen. Esimerkiksi yhteiskunnan työllistämistoimet on kohdennettu ja ovat tarpeellisia niille, jotka erilaiset vastoinkäymiset ja vapaat markkinat ovat ulkopuolistaneet työelämästä. Näiden kautta heille tarjoutuu mahdollisuus työhön ja tarvittavaan tukeen eikä ainoaksi vaihtoehdoksi jää Kosken mainitsema “kotona köllöttely”.
Julkisen sektorin panostus ennaltaehkäisevään työhön, kuten päihde- ja mielenterveystyöhön on pitkällä aikavälillä kestävämpi tapa tukea työllisyyttä, kuin työehtojen yleinen heikentäminen. Kenenkään etu ei ole palkkatyö, jolla ei elä. Ajatus vapaudesta ei saisi pitää sisällään vapautta vastuusta.
Koski ei halua käyttää syrjäytymisen ehkäisyyn rahaa, vaan toivoo “poliittisia päätöksiä”, jotka poistavat kulttuurisen ongelmamme. Olisimme kiinnostuneita kuulemaan, mitä ovat ne Kosken vaatimat poliittiset toimenpiteet ja päätökset, jotka eivät vaadi rahaa, supistavat julkisia palveluita ja samaan aikaan ennaltaehkäisevät syrjäytymistä.
Hyvinvointiyhteiskunta ei rajoita tekemästä hyvää, ainoastaan pyrkii turvaamaan sen heillekin, jotka muuten jäisivät siitä osattomiksi. Veroeurot antavat mahdollisuudet, jonka jokainen ansaitsee.
Taija Laaksonen (sd.) nr. 28 Matias Mäkynen (sd.) nr. 55
kunnallisvaaliehdokas kunnallisvaaliehdokas
Mustasaari Vaasa
