Tärkeämpiäkin kysymyksiä löytyy. Juha Sipilä ja keskusta ovat odotetusti vaalien voittajat ja lähtevät kokoamaan hallitusta. Jokaisella Suomen tilasta huolissaan olevalla poliitikolla ja puolueella tulisi olla selvä pyrkimys hallitukseen, sillä maan asioita ei korjata kuin päätöksiä tekemällä. Oppositiossa voi huudella, mutta oikeassa oleminen ei riitä, jos valtaa ei ole.

Pääministerikandidaatti Sipilä on puhunut salamyhkäisestä yhteiskuntasopimuksesta. Välillä se kuulostaa uudelta tupolta, toisinaan työmarkkinajärjestöjen kuristuspannalta. Sopimuksen luonne tulee määrittymään hallituskumppaneiden perusteella.

Parhaimmillaan yhteiskuntasopimus voi olla maan pelastus. Tällöin talouden korjaamiseksi koottaisiin laaja eri alojen asiantuntemus ja suurimmat poliittiset hankkeet vietäisiin läpi parlamentaarisen valmistelun kautta.

Kaikkien puolueiden yhteistyössä voitaisiin valmistella heti kauden aluksi sote-uudistus, kuntauudistus, metropolihallinto sekä kansallinen investointiohjelma, jolla pienennettäisiin korjausvelkaa, laitettaisiin tiet kuntoon ja huolehdittaisiin suomalaisen tutkimuksen ja koulutuksen laadusta. Parlamentaarinen käsittely varmistaisi laadukkaan valmistelun ja hankkeiden läpiviemisen.

Kolmikanta ja konsensus ovat Suomen vahvuus. Eläkeneuvotteluissa työmarkkinajärjestöt näyttivät kykynsä. Hallitus asetti tavoitteet, jotka työmarkkinajärjestöt täyttivät. Samalla tavalla hallitus voisi nyt asettaa työmarkkinajärjestöille tavoitteeksi työn tuottavuuden parantamisen. Tällöin edellytettäisiin joustoa molemmilta osapuolilta. Yleensä tuottavuuden parantamisesta puhuttaessa nousevat vain työntekijöiden lisäjoustot kuten lomien vähentäminen tai viikkotyöajan pidentäminen ilman palkan lisäämistä.

Tällaisista joustoista voidaan neuvotella vain, jos työnantajapuolelta saadaan vastaavat tuottavuutta parantavat sitoumukset.

Viime sopimuskierroksella työnantajan oli vaikeinta pitää kiinni sovitusta: kolmen päivän koulutusvapaa oli loppujen lopuksi vaikein toimeenpantava kohta. Palkansaajat sen sijaan pitivät tiukasti kiinni sovitusta.

Työskentelyolosuhteiden parantaminen, työajan parempi joustaminen työntekijän tarpeiden mukaan ja työnantajan sopimusrikkomusten vähentäminen kriminalisoinnilla parantavat tuottavuutta, kun työntekijät jaksavat ja sitoutuvat työhönsä paremmin. Varsinkin isoimmissa yhtiöissä työntekijöiden edustuksen lisääminen yhtiön johdossa auttaisi myös yrityskohtaisen sopimisen ja tuottavuuden parantamisessa. Työehtosopimus on vain perälauta, suurimmasta osasta asioita työpaikalla voidaan sopia, jos molemmat osapuolet niin haluavat.

Myös laittomien lakkojen vähentäminen on helppoa. Suuri osa laittomista lakoista johtuu työnantajan sopimusrikkomuksista, joihin ei pystytä muuten puuttumaan. Kun sopimuksista pidetään kiinni, säilyy työrauha varmemmin. Kysymys on molemminpuolisesta kunnioituksesta ja yhteistyöstä.

Toivotaan Sipilälle malttia ja yhteistyön arvostusta. Riitelemällä ei Suomea saada kuntoon, se on jo nähty. Toimivan yhteistyön juuret löytyvät historiassa punamullasta.