Osallistun kuluvan viikon lauantaina neljänteen SDP:n puoluekokoukseeni. Ensimmäisessä kokouksessani sain istuvan puheenjohtajan piirin nuorimpana edustajan pitää poliittisen tilannekatsauksen puheenvuoroni pian Jutta Urpilaisen jälkeen. Hetki oli kohtuullisen tuoreelle puolueen jäsenelle jännittävä, mutta kasvattava. Puhuin puolueen tarpeesta uudistua ja pyrkiä ottamaan myös nuoret huomioon politiikassaan. Paljoa muuta en tuosta Joensuun puoluekokouksesta muistakaan.
Perjantaina alkavassa puoluekokouksessa toimin piirini ja puoluekokousryhmäni johtajana ja neuvottelijana sekä olen ehdolla puoluehallitukseen. Olen pyrkinyt tuomaan omia näkemyksiäni puolueen kehittämisestä esiin aiemmissa kirjoituksissani. Mielestäni asemassani on reilua ja rehellistä kertoa näkemykseni myös puoluejohtajan valinnasta.
Tunnen kaikki puoluejohtajaehdokkaat hyvin. Olen toiminut kaikkien kanssa ja seurannut heitä läheltä. Olen myös saanut keskustella heidän kanssaan puolueesta ja sen kehittämisestä useamman kerran.
Timo Harakalla parhaat edellytykset tehdä SDP:stä taas muutosvoima, joka puhuttelee laajasti erilaisia ihmisiä
Timo Harakka on kampanjassaan ottanut esiin mielestäni parhaiten ja konkreettisimmin sen, mihin kysymyksiin SDP:n tulee vastata lähitulevaisuudessa. Työelämän muutos ja sosiaaliturvan uudistaminen, Euroopan unionin ja euron tulevaisuus, talouspolitiikan suuri linja sekä kestävän uuden teollistamisen aikaansaaminen Suomessa ovat asioita, joita puheenjohtajamme tulee aktiivisesti nostaa esiin. Puheenjohtajan tehtävä ei ole yksin muodostaa linjaa näihin kysymyksiin, vaan vastausten on löydyttävä puolueen jäsenistön kanssa tehtävästä valmistelusta. Tämän Harakka on hahmottanut hyvin ja kampanjassaan tehnyt useita taitavia nostoja puolueen ohjelmatyöstä.
Timo Harakka on myös ehdokkaista monipuolisin ja uskon hänen puheenjohtajana kykenevän puhuttelemaan erilaisia ihmisiä nykyisin meitä kannattavista palkansaajista ja eläkeläisistä aina lapsiperheisiin ja nuoriin. Harakan lähdettyä ehdolle puheenjohtajaksi olen useamman kerran saanut yllättyä siitä, miten erilaiset ihmiset politiikan ulkopuolelta ovat halunneet minulle kommentoida ehdokkuutta ja toivoneet SDP:lle vahvempaa tulevaisuutta Harakan johdolla.
Erityisesti olen ilahtunut Timo Harakan kyvystä hahmottaa erillään lyhyen ja pitkän aikavälin politiikan perspektiivi. Pitkällä aikavälillä meidän on kyettävä asettamaan tavoitteita, joilla uudistamme hyvinvointivaltion rakenteita paremmin toimiviksi, mutta lyhyellä tähtäimellä muutoksen on tapahduttava askelittain, vaikkakin määrätietoisesti. Nykyisin SDP:n ongelma on mielestäni juurikin suuren kuvan puute, joka tekee ajankohtaisesta politiikastamme reaktiivista ja pahimmillaan epäjohdonmukaista. Harakka suhtautuu ammattiyhdistysliikkeeseen tärkeänä kumppanina ja ymmärtää ammatillisen työväenliikkeen arvon poliittisen rinnalla, mutta osaa myös nähdä molempien omat tehtävät.
Puheenjohtajavaali on aina linjavaali
Puheenjohtajakisan alusta lähtien on etsitty ehdokkaiden väliltä poliittisia linjaerimielisyyksiä. Niitä varmasti löytyykin, mutta kiistatta kolmella sosiaalidemokraatilla on aina enemmän yhteistä kuin erottavaa. Varsinaiset erot löytyvät ehdokkaiden politiikan painotuksista ja tyylistä tehdä politiikkaa. Antti Rinne vaalii perinteistä puhetapaa, jossa vältetään virheitä ja vannotaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion nimiin. Hänen puheistaan monikaan ei ole eri mieltä. Puhe kuitenkin tahtoo jäädä ylätasolle, mikä jättää äänestäjälle avoimeksi kysymyksen konkretiasta. Tytti Tuppurainen puhuu maltillisuudesta, vannoo kansainvälisyyden nimiin ja asettaa itsensä vastakkain rasismin ja vihapuheen kanssa. Hänen tyylistään on löydettävissä enemmän särmiä ja ulottuvuuksia verrattuna istuvaan puheenjohtajaan.
Mielestäni Timo Harakka erottuu tyylissään muista kaikkein selkeimmin. Hänen tulevaisuusorientoitunut ja ratkaisukeskeinen puhetapansa voisi parhaimmillaan olla puolueemme tapa tehdä politiikkaa. Harakka on valmis asettamaan puolueelle konkreettisia tavoitteita, kuitenkin pitäen mielessään kokonaiskuvan.
Antti Rinteellä oli hieno visio
Viime puoluekokouksessa tuin Antti Rinnettä. Mielestäni SDP:n oli muutettava suuntaa erityisesti politiikan tekemisen tavan suhteen. Ministerit ja eduskuntaryhmä olivat eristäytyneet puolueesta omaksi saarekkeekseen, joka teki päätökset, jotka jälkeenpäin tuotiin tiedoksi esimerkiksi puoluevaltuustolle. Antti Rinne toi vaihtoehtona “porukka päättää” -ajattelun, jonka myötä puolueen poliittinen toiminta olisi tarkoitus elvyttää. Rinne puhui tulevaisuusliikkeestä, joka yhdistäisi eri taustaiset ihmiset ammattiyhdistysliikkeestä nuoriin, opiskelijoihin ja puolueen konkareihin.
Ikävä kyllä tällä kaudella suunta on ollut päinvastainen. Porukan sijaan päätöksentekoa on viety yhä voimakkaammin eduskuntaryhmän suuntaan. Onneksi eduskuntaryhmän työskentely on kehittynyt tällä kaudella jatkuvasti, mikä näkyy gallupkannatuksen palautumisena 20 prosentin paremmalle puolen. Kaikesta politiikasta en ole ollut eduskuntaryhmämme kanssa samaa mieltä ja puolueen puheenjohtajalta olen kaivannut huomattavasti voimakkaampaa aloitteellisuutta ohi päivänpoliittisen kamppailun.
Sekä järjestötoimintaan, että politiikkaan liittyen olen tällä kaudella tuonut mielipiteeni puheenjohtajan tietoon useaan kertaan mm. viime syksyn aikana henkilökohtaisissa keskusteluissa ja puoluevaltuustossa. Osittain tästäkin syystä olen pettynyt siitä, että puheenjohtajakiertueella en ole saanut Antti Rinteeltä odotettuja vastauksia puolueen politiikan ja toiminnan kehittämisestä. Pettymys on ollut tätäkin suurempi, kun puheenjohtaja on pikemmin kiistänyt kehitystarpeet ja ongelmat sekä julistanut puolueen asioiden toimivuutta ja sitä, kuinka SDP on jo tulevaisuuspuolue. Tyytyväisyys tappaa kehityksen.
Tytti Tuppurainen on rohkea ja avoin sosialidemokraatti
Tytti Tuppurainen on ehdokkaista kokenein poliitikko. Se näkyy hänen esiintymisessään. Tytti peräänkuuluttaa muutosta puolueen linjaan ja puhuu vahvasti kansainvälisyyden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Tästä hänelle on helppo nostaa hattua. Tässä Tytti tekee selkeän pesäeron Antti Rinteeseen ja Jutta Urpilaiseen, joilla molemmilla on ollut puheenjohtajakaudellaan vaikeutensa perussuomalaisten kanssa. Tuppuraisen poliittinen linja on ymmärtääkseni muilta osin perinteinen 2000-luvun sosialidemokraattien linja, jota kolmastieläisyydeksikin nimitetään.
Retoriikassaan maltillisuuden ja vastuullisuuden nimeen vannovalla kolmannen tien sosialidemokratialla, jota Tuppurainenkin on kiertueella mielestäni edustanut, on vahvuutensa. Suuntauksen isän Anthony Giddensin monet ajatukset ovat kannatettavia. Mielestäni kuitenkin kolmastieläisyys kokonaisuudessaan on jo ajastaan jäljessä. 2000-luvun vaihteessa suuntausta edustaneet Gerhard Schröder Saksassa, Tony Blair Briteissä, Göran Persson Ruotsissa ja Paavo Lipponen (joka omasta mielestään ei tosin edustanut mitään suuntausta) Suomessa saavuttivat viimeisimpiä suurempia sosialidemokraattien vaalivoittoja maissaan. Kuitenkaan tänä päivänä näitä miehiä ei muistella yksinomaan lämpimästi, vaan osa sosialidemokratian kriisiä ympäri Eurooppaa selittyy kolmannella tiellä tehdyillä virheratkaisuilla. Vastauksia sosialidemokraattien nousuun tänään täytyy hakea kolmastieläisyyden kaltaisesta rohkeudesta ja aloitteellisuudesta, mutta poliittiselta analyysiltään tuoreemmista suunnista, jotka antavat taloudellisen kestävyyden rinnalla enemmän painoarvoa myös muunlaisille arvoille.
Yhtenäinen SDP Lahdesta tulevaisuuteen
Timo Harakka herätti SDP:n henkiin haastamalla istuvan puheenjohtajan. Tytti Tuppurainen toi kisaan monipuolisuutta. Puheenjohtajakiertue on onnistunut erinomaisesti ja tuonut puolueelle positiivista näkyvyyttä. Ensi viikonloppuna Lahdessa valitsemme puheenjohtajan, joka johtaa meidät kevään kuntavaaleihin, mutta ennen kaikkea tekee liikkeestämme rohkeasti uudistavan voiman. Vain näin voimme saada puolueista suurimman luottamuksen eduskuntavaaliessa 2019, nousta pääministeripuolueeksi ja muuttaa Suomen suunnan Sipilän oikeistohallituksen jäljiltä.
Timo Harakassa yhdistyvät kapaamani uusi analyyttisyys ja älykkyys, jota SDP:n puheenjohtaja todella tarvitsee, sekä terve käytännönläheisyys, jolla politiikasta tehdään konkreettista ja kaikille ymmärrettävää. Hänen johdollaan puolueemme on avoin, puhuttelee ja kuuntelee laajasti erilaisia ihmisiä ja tarjoaa ratkaisuja tulevaisuuteen. Uskon Timo Harakan olevan paras vaihtoehto niin Sosialidemokraattisen puolueen kuin Suomenkin johtajaksi.
Kantani on henkilökohtainen. Pohjanmaan piirissä emme johdollani tule tekemään henkilövalinnoista ryhmäpäätöksiä, vaan jokainen edustaja tekee oman valintansa itsenäisesti.
