Vaaleista on kulunut jo puolitoista vuotta ja Orpo-Purran hallitus perustelee ratkaisujaan yhä osoittamalla sormen edelliseen hallitukseen. Tämä on erikoista, sillä istuva hallitus on vastuussa päätöksistään.
Viime kaudella hoidimme kriisejä ja teimme oikeudenmukaisuutta ja kasvua vahvistavia uudistuksia. Nyt suunta on tosiaan muuttunut: hyvinvointivaltiota heikennetään monin tavoin.
Kun yli vuoden toiminnassa olleen hallituksen vakiosilmänkääntötemppu on Marinin hallituksen toimiin vetoaminen, vertailua voisi sentään tehdä rehellisesti. Saldoja vertaillessa tulokset ratkaisevat, eivät mielikuvat.
Marinin hallitus jätti perinnöksi ennätyskorkean työllisyysasteen, 79,8 %. Tästä on romahdettu kovaa ja korkealta. 100 000 uuden työllisen tavoitteesta ollaan kaukana, kun Orpon hallituksen aikana työllisyys on vain laskenut 30 000 henkilöllä. Myös konkurssit ovat historiallisen korkealla tasolla.
Matalasuhdanteeseen ei ole reagoitu toimivalla tavalla. Suomi tarvitsee nyt kipeästi kasvua. Osaajapulaa on kuitenkin vain pahennettu maahanmuuttopelkoisella politiikalla.
Viime kaudella hoitotakuun kiristämisen seurauksena koronan jälkeen hoitojonot lyhenivät kahteen viikkoon. Nyt hoitotakuuta ja vanhustenhoidon henkilöstömitoitusta löysätään. Vaikka hyvinvointialueilla on onnistuttu hoitotakuuseen vastaamisessa, jatkossa hoitoon pääsee kolmen kuukauden kuluessa.
Viime hallituksen perusterveydenhuollon vahvistamiseen laadittu ohjelma on vaihtunut asiakasmaksujen nostamiseen, hyvätuloisten korotettuihin Kela-korvauksiin ja lääkkeiden verotuksen kiristämiseen. Kun alueille ei anneta työrauhaa vaan tilannettaan jatkuvasti kiristetään, tämä on johtanut henkilöstön ja yksiköiden vähentämiseen.
Kokoomus tuli luvanneeksi liikaa kampanjoidessaan, että nyt on aika lopettaa velkaantuminen. Saimme kriisien keskellä kuulla jatkuvaa kritisointia velkaantumisesta, mutta kriiseihin kyettiin vastaamaan onnistuneesti.
Nyt velkaa otetaan vähintään yhtä paljon kuin edellisen hallituksen aikana, vaikka vastaavia kriisejä ei ole. Koronapandemian, Venäjän hyökkäyssodan ja energiakriisin pyörteissä otimme viime vaalikaudella vuosina 2021–2023 velkaa 24,2 miljardia. Nyt jo kahden ensimmäisen vuoden aikana Purran esittämät alijäämät ovat 24,9 miljardia euroa. Velkaantuminen kiihtyy ja paisuu normaaliaikojen ennätystahtia.
Alijäämistään Orpo ja Purra eivät voi syyttää Marinia ja Saarikkoa, sillä viime kauden pysyvät lisämenot oppivelvollisuuden laajentamisesta ja sote-palveluiden vahvistamisesta ovat 1,4 miljardia, kun Orpon ja Purran alijäämä on yli 12 miljardia vuodessa.
Hankalia päätöksiä perustellaan velkaantumisen taittamisella, mutta tässä on epäonnistuttu.
Budjetin valinnoista ja tuloksista näkyy, että tosiasiassa nykyhallitukselle päätöksissä ei ensisijaisesti ole kyse talouden tasapainottamista, vaan se on epäoikeudenmukaista tulonjako- ja edunvalvontapolitiikkaa, kaverikapitalismia.
Vaikka oikeistohallituksella on kovat puheet, totuus on tarua karumpaa. Hallituksia vertaillessa tulokset ratkaisevat, ja Orpo-Purran hallituksen alkutaipaleen saldo on varsin heikko.
