Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on tehnyt uuden selvityksen Suomen sosiaaliturvan kannustinloukuista. Tulokset noudattelevat aiempia. Kannustinloukut muuttuvat hitaasti, mutta yleisesti ottaen parempaan suuntaan.
Isoimman ongelmat lapsiperheillä ja asumistuessa
Isoimmat kannustinongelmat ovat lapsiperheillä sekä niillä, jotka saavat useaa etuutta. Etuuksista esiin nousevat varsinkin asumistuki ja toimeentulotuki. On tärkeää kehittää yksittäisiä etuuksia paremmin yhteensopivaksi työtulojen kanssa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin kehittää sosiaaliturvaa kokonaisuutena. Etuuksien ja työtulojen yhteensovittamisessa voidaan tehdä paljon yksinkertaistamalla sosiaaliturvaa ja kehittämällä toimeenpanoa sujuvammaksi.
Päivähoitomaksut korostuvat lapsiperheiden rajaveroasteiden nostajana. Siksi olemme laskeneet maksuja tällä kaudella ja tätä lienee syytä jatkaa. Päivähoitomaksujen alentaminen on esimerkiksi yleistä tuloveroalennusta tehokkaampi tapa parantaa työnteon kannustimia.
Rajaveroasteen epämääräisyydet
Etla kritisoi raportissaan, että yleisesti käytetty 80% rajaveroaste työttömyysloukun määritelmänä on mielivaltainen. Yhtä lailla sitä on nyt julkisuudessa pyörivä 50 %. Valintoja voi perustella monesta näkökulmasta, mutta 50 % rajaveroaste on jo varsin matala. Sen alle päästään maissa kuten USA, Turkki, Kreikka, Italia ja Espanja.
Uskon rajaverosateen sekoittuvan monilla nimelliseen veroasteeseen. Elinkeinoelämän edustajat alkoivatkin jakaa Etlan tulosta mm. kertomalla, että 2000 euron bruttopalkasta jää vain 620 euroa käteen. Todellisuudessa käteen jää 620 euroa enemmän kuin tuilla. Tukien ollessa esimerkiksi noin tuhannen euron luokkaa työllistyminen siis kasvattaa tuloja yli puolella. Prosenttien sijaan summia ajateltaessa 620 euron lisätulo tuhanteen euroon kuussa on merkittävä nousu ja on vieraantunutta väittää, että työllistyminen ei tällöin kannattaisi. Suuri osa laskennallisessa työttömyysloukussa olevista onkin oikeasti töissä THL:n laskelmien mukaan.
Epämääräisellä puheella on arvatenkin myös poliittinen tarkoituksensa. Kun annetaan ymmärtää, että pienituloista verotetaan jopa lähes 70% veroasteella, tavoitteena on nostaa etuuksien leikkaamisen hyväksyttävyyttä. Tosiasiassa esimerkiksi ansiosidonnaisen leikkaus toimii huonosti, koska se ajaa ihmisiä toimeentulotuen ja asumistuen piiriin, jolloin työllistymisveroasteet jopa nousevat.
Loukkujen purkaminen reilusti on mahdollista
Tehokkainta kannustinloukkujen purkamista onkin etuuksien heikentämisen sijaan:
- ensisijaisten etuuksien parantaminen, jotta toimeentulotukeen tarvitsee turvautua mahdollisimman harvan;
- toimeentulotuen ja asumistuen sekä palkan yhteensovittamisen parantaminen;
- verotuksen työtulotuki, jolla kompensoidaan pienituloisten sosiaalivakuutusmaksuja (kokeilu valmistelussa);
- sosiaaliturvan yksinkertaistaminen ja etuuksien yhdenmukaistaminen;
- päivähoitomaksujen laskeminen.
Kannustinloukut vain osa sosiaaliturvan ongelmia
Lopulta on todettava, että kannustinloukut ovat todellinen, mutta vain yksi ongelma sosiaaliturvassamme ja ihmisten työllistymisessä. Isompia työllistymisen esteitä ovat ihmisten sairaudet, työmarkkinoita vastaamaton koulutus ja asuinpaikka.
Sosiaaliturvassakin tuloloukkuja enemmän vaikuttavat ns. byrokratialoukut, jotka tekevät työn vastaanottamisesta vaikeasti ennakoitavaa. Niidenkin näkökulmasta työ sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi ja toimeenpanon sujuvoittamiseksi on tärkeää. Sitä teemme sosiaaliturvakomiteassa parhaillaan.
