Julkaistu 26.9.2018 Pohjalaisessa ja 27.9.2018 Keski-Pohjanmaassa.
Susanna Koski antaa Pohjalaisen mielipidekirjoituksessaan (22.9.) väärää tietoa ja vaatii poliittisten lakkojen kieltämistä. Koski väittää, että poliittisten lakkojen kieltäminen toisi Suomen sivistyneeseen ja eurooppalaiseen aikaan.
Koski puhuu jälleen asiasta, jota ei tunne. Poliittisia lakkoja ei ole kielletty muissa Pohjoismaissa tai useimmissa Euroopan maissakaan. Professori Niklas Bruun on todennut (HS 20.1.), että esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa laki ei poikkea Suomesta. Poliittiset lakot ovat yleisesti kiellettyjä hallituksen vaihtamisen ajamiseksi, mutta työelämään liittyen lakko-oikeus on perusoikeus.
Lakko on aina kaikille osapuolille ikävä tilanne. Suomessa työntekijät ovat viime vuosina olleet keskustan, kokoomuksen ja sinisten heikennysten kohteena jatkuvasti.
Koski syyttää liittoja kiristämisestä, mutta unohtaa hallituksen aiemmin toteuttamat kiristykset. Palkkoja leikannut ja työaikoja pidentänyt ns. kiky-sopimus hyväksyttiin liitoissa selkä seinää vasten hallituksen kiristyksen jälkeen, kun se uhkasi pakkolaeilla.
Jälkeenpäin ne todettiin perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastaisiksi.
Kikyn jälkeen hallitus lupasi, ettei enää yksipuolisesti heikennä työntekijöiden asemaa. Silti se on tehnyt monia heikennyksiä mm. aktiivimallista työttömyysturvan heikentämiseen, koeaikojen pidentämiseen ja viimeisimpänä pienten yritysten työntekijöiden suojan purkamiseen. Onko siis ihme, että hallituksen kiristyksen ja toistuvasti petettyjen lupausten jälkeen työntekijät ovat pettyneitä? Onko tämä sivistynyttä sopimista?
Poliittiset työtaistelut ovat työntekijöiden harvoja keinoja tuoda esiin mielipiteensä. Ammattiliitot ovat olleet yhteistyökykyisiä ja hyväksyneet heikennykset tähän asti. Tästä hallitus palkitsee yhä uusilla yksipuolisilla heikennyksillä.
Tällöin ei ole yllätys, että työntekijät ovat pettyneitä ja ilmaisevat mielipiteensä, johon heillä on sivistyneessä yhteiskunnassa oikeus.
Liitot teollisuudesta palvelualoille, terveydenhoitajiin ja opettajiin ovat kertoneet työtaisteluista. SAK:n liittojen lisäksi mukana on STTK:n ja Akavan liittoja, jotka eivät halua asettaa ihmisiä eri asemaan työnantajan koon mukaan. Toivottavasti hallitus palaa sopimisen tielle, eikä vie eteenpäin ideologista esitystä, joka ei edes hallituksen esityksen mukaan paranna työllisyyttä.
Myöskään työnantajat eivät ole kaikki samasta puusta. Useimmat toimivat reilusti, mutta monet jopa rikkovat lakeja ja sopimuksia, vaikka se Koskesta on absurdia. Kaikki työnantajat eivät myöskään pidä irtisanomissuojan heikennyksestä. Varustelekan johtaja korosti heikennyksen sijaan hyvää johtamista, työilmapiiriä sekä työnantajan jo nykyisin laajoja mahdollisuuksia irtisanoa työntekijä, joka ei tee työtään (Uusi Suomi 18.9.).
Olemme esittäneet vaihtoehdoksi, että pienille yrityksille annettaisiin ohjausta, miten toimia lain mukaan ja selvittää vaikeat tilanteet. Kikyttelyn ja kiristämisen on loputtava ja asiat hoidettava sopimalla.
