Yrittäjähenkiseen valtioon – yksityinen ja julkinen sektori uuteen yhteistyöhön
Nykyinen keskustelu talouspoliitiikasta on kapeakatseista ja yksipuolista. Usein julkinen sektori ja yksityinen sektori asetetaan vastakkain. Perinteisestit uusklassisen taloustieteen edustajat syyllistävät julkista sektoria tehottomuudesta. Tämä ei ole ihme eikä yllättävää, keskustelu vapauttaa markkinoita yksityiselle sektorille ja heidän voitontavoittelulleen. Kokonaiskuvaa katsoessa ei rakenne ole kaikkia hyödyttävä. Eriarvoisuus ja tuloerot kasvavat.
Talouden nostamisesta käytävä keskutelu ei tulisi olla niin mustavalkoista. Suomessa harjoitettu talouspolitiikka 50-80-luvulla keskittyi valtionyhtiöihin ja investointeihin. Tekes, Sitra ja VTT rahoitti useita yrityksiä, muun muassa Nokiaa. Myös nyt tulisi vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen sektorin välillä unohtaa.
Valtion tulisi olla yrittäjähenkinen. Yksityisellä sektorilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ottaa riskejä ja tehdä pitkäjänteisiä investointeja kuin julkisella sektorilla. Julkisen sektorin tavoitteet ovat myös demokraattiset sekä läpinäkyvät, niillä ei ole samaa motivaatiota vain oman edun tavoitteluun kuin yksityisellä sektorilla. Samalla yksityistä sektoria ei tulisi ajatella pahana, vain innovatiivisella ja idearikkaalla yrittämisellä menestymme. Yhteistyö kantaa hedelmää myös tässä.
Yritysten ja julkisten tutkimusinstituutioiden yhteistyöllä voidaan rakentaa Suomeen uudenlaista teollisuutta muun muassa uusiutuvan energian, biotalouden, metallituotteiden ja terveysteknologian sektoreilla. Tulevaisuuden potentiaalisia teollisuusaloja Suomessa olisivat energiatehokas ja uusiutuva energiateollisuus sekä korkeateknologiateollisuus, johon suomalaisilla on jo nyt paljon annettavaa. Julkiset investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia yhteistyössä valtion ja yritysten kanssa. Siksi nykyinen leikkauspolitiikka on kuitenkin paitsi epätasa-arvoistavaa, myös tuhoisaa tulevaisuuden innovaatioiden kannalta.
Yrittäjyys ja innovaatiot eivät itsessään riitä synnyttämään suurta teollisuutta tai älykästä talouskasvua. Hyvänä esimerkkinä julkisen sektorin innovaatioista, joilla tuetaan yritysten liiketoimintaa toimii Yhdysvallat. Mm. Applen kosketusnäyttö on USA:n puolustusvoimien kehittämää teknologiaa samoin kuin GPS-paikannus. Harva tietää kuinka paljon Apple on saanut valtiollista tukea, mutta Applen saama taloudellinen ja tutkimuksellinen tuki on ollut tuotekehityksen takana.
Valtio tulisi siis olla yrittäjähenkinen ja sen rooli innovaatiotaloudessa voisi olla suurempi. Valtion tulee valita pitkäaikaiset strategiset missiot, joissa se päättää olla maailman paras. Näin toimi mm. Etelä-Korea 70-luvulla lähtiessään kuromaan kiinni länsimaiden etumatkaa elektroniikka- ja teknologiateollisuudessa. Valtio voisi tarjota kärsivällistä pääomaa sekä sijoittaa järkeviin liikeideoihin. Tämä suuntaisi yrittäjyyttä myös kauaskantoisempiin ja kestävämpiin hankkeisiin. Valtiota kritisoidaan myös taloudellisesta tilanteesta, mutta jos järkeviä hankintoja ja investointeja ei tehdä, ei myöskään kasvua tai taloudellista laskusuuntaa saada muutettua.