Julkaistu 25.4.2018 Pohjalaisessa.
Otsikot huutavat: syntyvyys on Suomessa ennätysmatalalla. Yhtä vähän lapsia syntyi viimeksi 1800-luvun nälkävuosien aikaan. Ennen kahta viime vuotta itsenäisessä Suomessa ihmisiä kuoli enemmän kuin syntyi vain sotien aikaan vuosina 1918 ja 1940. Alle kymmenessä vuodessa syntyvyys on pudonnut yli 60 000 lapsesta noin 50 000 lapseen vuodessa. Sotien jälkeen syntyneet ikäluokat olivat yli 100 000 lasta vuodessa.
Analyysit syntyvyyden laskun syistä vaihtelevat. Välillä keskustelussa on syyllistetty nykypäivän nuoria aikuisia. Syntyvyyden laskussa ei kuitenkaan ole kysymys ihmisten itsekkyydestä. Pikemmin päinvastoin.
Nuorten perheiden syyllistäminen ei auta syntyvyyden nostamisessa lainkaan. Nuoret haluavat, kuten aikaisemmatkin sukupolvet, tarjota jälkeläisilleen parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Lasten hankintaa suunnitellaan ja oikeaa aikaa etsitään. Se edellyttää ennen kaikkea mahdollisuutta elättää itsensä ja perheensä.
Syntyvyyden ohella otsikot huutavat työelämän muutosta. Työelämä on tänä päivänä yhä epävarmempi ja hankalampi. Monella kestää pitkälle yli kolmikymppiseksi ennen vakituisen ja kokoaikaisen työpaikan löytymistä. Toiset eivät löydä sitä enää lainkaan.
Samalla uutisoidaan perheiden toimeentulovaikeuksista sekä varhaiskasvatuksen ja koulujen ylisuurista ryhmistä. Yhä nuoremmilla lapsilla todetaan mielenterveysongelmia ja käytöshäiriöitä. Perheiden palveluita leikataan ja lastensuojelun kriisi on kestoaihe. Nämä lähtökohdat eivät ainakaan kannusta lasten hankintaan.
Samaan aikaan syntyvyydestä huolissaan oleva kokoomuksen Petteri Orpo ehdottaa hallituksen kanssa erityisesti nuorten aseman heikentämistä työelämässä. Määräaikaisuuksien perusteet tulisi hallituksen mukaan poistaa. Esitys on yhdenvertaisen kohtelun vastainen ja heikentää entisestään jo valmiiksi epävarmassa asemassa työelämässä olevien asemaa.
Lisäksi hallitus haluaa helpottaa irtisanomista alle 20 hengen yrityksissä. Tämä tarkoittaa, että ”painavan ja asiallisen” syyn sijaan irtisanomisen voi tehdä jatkossa helpommin.
Tätä ennen on jo pidennetty koeaikoja, helpotettu nollatuntisopimusten tekemistä, lyhennetty yritysten takaisinottovelvollisuutta ja otettu käyttöön kritisoitu aktiivimalli. Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa on jo valmiiksi erittäin helppoa ja halpaa päästä eroon työntekijästä. Kysymys on vain työnantajan osaamisesta.
Vaikka Pohjalaisen pääkirjoituksen (17.4) kirjoittanut Katariina Paajaste ottikin selvästi hallituksen puolen, ei asia todellakaan ole näin yksinkertainen.
Työelämän laadun ja turvan heikentämisessä, tai ihmisten järjestäytymisen kritisoinnissa ei ole mitään uutta tai modernia. Päinvastoin, työntekijöiden ja nuorten aseman heikentäminen on paluuta menneisyyteen.
Modernia olisi parantaa johtamista, huolehtia työntekijöiden osaamisesta lisäkoulutuksella sekä huolehtia työssäjaksamisesta ja tuotekehityksestä. Näin on erilaisilla aloilla parannettu tuottavuutta ja tehokkuutta.
Irtisanomisen helpottamisen sijaan pitäisi suosia lomauttamista ja erilaisia työntekijöiden kanssa paikallisesti sovittavia joustoja, joita työehtosopimukset nykyään mahdollistavat.
Modernissa työelämässä työntekijät sitoutuvat työhönsä ja jälki on hyvää. Tämä edellyttää pikemmin nykyistä vahvempaa työsuhdeturvaa. Kaikkien yritysten etu on, että kilpailijat noudattavat lakia ja säännöksiä. Siksi valvonnan on oltava riittävää ja työntekijöiden on voitava ilmoittaa rikkeistä ilman, että he joutuvat itse ongelmiin. Siksi järjestöille olisi annettava oikeus nostaa kanteita lakia rikkovia vastaan.
