Puhe Savo-Karjalan piirikokouksessa 29.11.2025
Arvoisa puheenjohtaja Tiina, toiminnanjohtaja Jenni, ministeri Kari, kollegat ja ennen kaikkea, hyvä piirikokousväki.
Haluan tänään puhua kolmesta asiasta:
- miksi olen huolissani Suomen kokonaisturvallisuudesta,
- miten hallituksen päätökset murentavat ihmisten arjen turvallisuutta, ja
- miksi Itä-Suomen tulevaisuus on ratkaiseva koko Suomen talouskasvulle ja turvallisuudelle.
Suomen turvallisuudesta puhutaan nyt enemmän kuin vuosiin. Se on ymmärrettävää – elämme ulko- ja turvallisuuspoliittisesti jännitteistä aikaa. Mutta haluan aloittaa toteamalla selvästi: Suomen puolustuksesta en ole huolissani. Puolustuksestamme vallitsee Suomessa laaja ja historiallisen vahva yhteisymmärrys. Meillä on osaava puolustusvoimat, toimiva varautuminen ja liittolaisina Euroopan unioni ja Nato, jotka lisäävät turvallisuuttamme. En käytä tänään aikaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, teillä on täällä Tuula Väätäinen, joka joka päivä eduskunnassa työskentelee näiden asioiden parissa.
Sen sijaan olen syvästi huolissani Suomen kokonaisturvallisuudesta ja yhteiskunnan eheydestä . Siitä haluan tänään puhua itsekin.
Toivon joka päivä, että sota Ukrainassa päättyy. Valitettavasti en usko nopeaan ratkaisuun, vaikka nyt käydään keskusteluja rauhansopimuksen ehdoista. Rauha syntyy lopulta vain Ukrainan ja Venäjän päätöksillä. Meidän tehtävämme on tukea Ukrainaa niin kauan kuin tukea tarvitaan – vain Ukrainan kansa voi päättää, millaisin ehdoin se rauhan hyväksyy.
— — —
Hyvä toverit, kuten sanoin, en ole huolissani Suomen puolustuksesta. Mutta turvallisuudesta olen. Suomen sisäisestä turvallisuudesta ja yhteiskunnan eheydestä, josta mm. ministeri emeritus Kari Rajamäen kanssa olemme useat kerrat keskustelleen.
Se vauhti ja into, jolla ihmisten turvaverkkoja Suomessa on revitty tällä hallituskaudella, on vaarallinen. Köyhyys lisääntyy, ja erityisesti lapsiperheet kärsivät. Yksinhuoltajista puolet on pienituloisia ja heihin hallituksen leikkaukset kohdistuvat kaikista julmimmin. Jopa 30 000 lasta putoaa köyhyyteen. Se on 3/4 yhdestä ikäluokasta. Kaksi päivää sitten THL kertoi viimeisimmän kouluterveyskyselyn tuloksista, kuinka perheensä taloudellisen tilanteen huonoksi kokevat nuoret raportoivat muita useammin huonoa koettua psyykkistä ja fyysistä terveyttä, yksinäisyyttä ja väkivaltakokemuksia sekä rajoittuneita osallistumismahdollisuuksia.
Osallistuin pari viikkoa sitten Lastensuojelun Keskusliiton tilaisuuteen lapsiperheköyhyydestä. Tilaisuudessa tosi hyvät asiantuntijat kävivät tärkeää keskustelua köyhyydestä ja lastensuojelusta. Kiinnitin huomiota siihen, että moni asiantuntija oli huolissaan, että päättäjät eivät tiedä päätöstensä seurauksia ja siksi lapsia ajautuu köyhyyteen. Jouduin omassa paneelissani hieman tylysti murtamaan tämän toiveikkuuden. Suomalaiset poliitikot, ihan jokainen kansanedustaja ja muutkin tietävät, että leikkaukset ajavat lapsia, nuoria, opiskelijoita ja perheitä köyhyyteen. Sitä ei tehdä siksi, että asiasta ei tiedettäisi, vaan täysin tietoisesti ja tästä tiedosta vähät välittämättä.
Mistä se sitten johtuu? Ihmiskuvasta. Köyhyys ja työttömyys on näiden päättäjien mielestä ihmisen oma vika. Ei tarvitse kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä töihin. Kun irtisanomista ja määräaikaisten sopimusten tekemistä on helpotettu, työehtosopimuksia heikennetty paikallisen sopimisen vapauttamisella, jokainen voi vain valita ja mennä töihin minne haluaa. Tämähän on aivan käsittämätöntä soopaa ja siihen meidän on puututtava, niin kuin yksi ryhmämme ahkerimmista täysistuntopuhujista eli Timo tekee väsymättä puolustaessaan suomalaisia duunareita.
Hyvät toverit. Turvattomuus ei synny vain kadulla – se syntyy keittiön pöydän ääressä, kun äiti tai isä laskee, riittävätkö rahat ruokaan tai lääkkeisiin. Täällä Savo-Karjalassakin näette varmasti liian monia esimerkkejä siitä, mitä kokonaisturvallisuuden mureneminen tarkoittaa: syrjäseutujen lapsiperheiden ahtaalle joutumista, pitkiä hoitojonoja, vaikeuksia löytää opiskelupaikkoja ja töitä, ja nuorten huolta tulevaisuudesta.
Saan ihmisiltä nykyään päivittäin puheluita ja viestejä täysin kohtuuttomista tilanteista. Viime viikonloppuna henkilö, joka sairastaa ja on työkyvytön, soitti ja kertoi muuttaneensa kaksi kertaa Kelan kehotuksesta. Nyt hänen toimeentulotukeaan on kohtuullistettu, koska hänen sähkön siirtomaksunsa on Kelan mielestä liian korkea. Aiemmin hyväksytty meno ei enää mene läpi ja ihminen joutui alkaa toimittamaan selvityksiä asiasta, johon ei voi itse vaikuttaa.
Eilen aamulla siirtyessäni Helsingistä rautatieasemalta eduskuntaan kadulta mukaani tuli aikuisopiskelija, joka saa toimeentulotukea. Hän kertoi miten rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin millään, harjoittelupaikkoja, saati työpaikkoja ei ole tarjolla, vaikka henkilö on kouluttautumassa sote-alalle.
Oma syy, että sairastuit tai jouduit vaihtamaan alaa, on tämän hallituksen viesti näille ihmisille.
Meille sosialidemokraateille turvallisuus ei ole vain aseita, rajoja ja maanpuolustusta. Meille kyse on kokonaisturvallisuudesta ja jokaisen ihmisen turvallisuuden tunteesta.
Siihen kuuluu se, että voi luottaa pärjäävänsä kaikissa tilanteissa, että yhteiskunta ei jätä ketään. Siihen kuuluu se, että hoitoa saa, kun sitä tarvitsee. Siihen kuuluu se, että ikääntymistä ei tarvitse pelätä, vaan voi luottaa saavansa hyvää hoitoa lähellä omaisiaan. Siihen kuuluu se, että jokainen lapsi ja nuori on arvokas ja saa mahdollisuuden elää elämää ilman pelkoa ja puutetta, kouluttautua ja osallistua yhteiskuntaan.
Hyvät toverit olen tosi, tosi huolissani Suomen kokonaisturvallisuudesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Asunnottomuus, myös lapsiperheiden asunnottomuus kasvaa. Työttömyys pitkittyy. Ihmiset joutuvat ahtaalle. Keskustelen paljon sosiaalialan asiantuntijoiden kanssa ja he kertovat, miten ihmisten epätoivon kasvu näkyy jo katukuvassa ja tulee näkymään tämän vaalikauden lopulla vielä räjähdysmäisesti enemmän. Se tarkoittaa huume- ja päihdeongelmien kasvua, rikollisuuden kasvua ja turvattomuuden kasvua eikä sitä korjata kovemmilla rangaistuksilla ja uusilla vankiloilla.
On aivan turha ihmetellä, ettei talous kasva tässä tilanteessa. Miten kukaan uskaltaisi olla varautumatta, kun turvaverkkoja murennetaan ja työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle. Ihmiset näkevät ympärilleen ja ymmärtävät, että tilanne ei käänny helposti. Siksi he säästävät, varautuvat epävarmuudessa ja kuluttavat vähemmän. Siksi Suomen talouskin kasvaa koko Euroopan huonoimmin ja työttömyys vain nousee. Epätoivo ja epävarmuus heikentävät turvallisuutta ja ne heikentävät taloutta.
— — —
Hyvät toverit, nämä ihmiset laittavat nyt uskonsa ja toivonsa meihin. He odottavat, että eduskuntavaalien jälkeen suunta muuttuu. Odotukset ovat tosi korkealla ja niitä emme määritä me, vaan Suomen ja suomalaisten vaikea tilanne. Siksi meidän on nyt kuultava ihmisiä tosi tarkkaan ja vastattava epätoivoon ja epävarmuuteen tarjoamalla ratkaisuja, jotka myös toteutamme, jos pääsemme valtaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Kaikista tärkein korjattava ongelma tämän hallituksen jälkeen on lapsiperheköydyyden kääntäminen laskuun. Yksikään lapsi ei ansaitse kasvaa puutteessa ja pelossa. Se tarkoittaa, että poistettujen sosiaaliturvan huoltajakorotusten tilalle tarvitaan jotain, joka pienentää lapsiperheköyhyyttä selvästi. Työttömyysturvan ja asumistuen tasoa on parannettava, jotta köyhyys voi kääntyä laskuun.
Se tarkoittaa myös, että hyvinvointialueet voivat tarjota lapsiperheille alusta asti kunnon tukea ja ongelmat perheissä ratkaistaan ehkäisevin keinoin ennen lastensuojelun raskaiden toimien tarvetta. Meidän täytyy pystyä korjaamaan hyvinvointialueiden tilanne ja vakauttaa tämän hallituksen tuhojen jälkeen palvelut. Terveydenhuoltoon pääsy ja hoitotakuu on tärkeä asia, mutta niin ovat myös sosiaalipalvelut, ikäihmisten hoito ja lastensuojelu. Ne ovat tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuutta ja hyvinvointialueiden täytyy pystyä kehittämään toimintaansa rauhassa.
— — —
Hyvä Savo-Karjalan sosialidemokraatit. Suomen turvallisuuden, talouden ja tulevaisuuden kannalta on aivan välttämätöntä, että Itä-Suomen tilanteeseen reagoidaan sen vaatimalla tavalla. Kun Britannia erosi Euroopan unionista, perustettiin 5 miljardin euron Brexit-rahoitusväline, jolla jäsenvaltioita autettiin selviytymään Brexitin kielteisistä vaikutuksista. Rahoitusta saivat enemmän ne, jotka kärsivät eniten.
Venäjän rajan sulkeutuminen, kaupan ja investointien pysähtyminen ja epävarmuuden kasvu ovat Itä-Suomessa paljon suuremmat, kuin ne olivat missään Britannian siirtyessä tulliunionin ulkopuolelle. Brexit ei ollut unionin päätös, mutta unioni reagoi siihen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut unionin päätös, mutta sen vaikutuksiin Itäisen Euroopan talouteen tulisi reagoida vielä voimakkaammin.
Ei tätä vastuuta voi kuitenkaan jättää vain Euroopan unionille. Suomi on itse vastuussa Itä-Suomen kehittämisestä ja elinvoimasta. Sanon tämän länsisuomalaisena, joka ymmärtää täysin Itä-Suomen tarpeet, joita Seppo pitää joka päivä esillä eduskunnassa.
Hyvät toverit, mikään hallitus ei voi pelkästään sopeuttaa itseään ulos kriiseistä. Suomella täytyy olla suunta. Ja Itä-Suomen tulevaisuus on osa sitä suuntaa.
En usko, että Itä-Suomen ongelmia ratkotaan muutaman vuoden tukiohjelmilla ja yksittäisillä infrahankkeilla, vaikka niitäkin tarvitaan ja oltaisiin tarvittu jo pitkän aikaa. Itä-Suomeen tarvitaan pitkäjänteistä kasvupolitiikkaa, joka synnyttää investointeja, työpaikkoja ja tulevaisuuden uskoa. Tämä kaava ei eroa siitä, mitä ajattelen koko Suomen tarvitsevan. Käytän nyt loppuajan puheenvuorostani Itä-Suomen ja koko Suomen kasvun vahvistamisen elementteihin.
Viime vaalikaudella Suomessa saatiin sovittua puolueiden kesken, että julkisia investointeja tutkimukseen ja tuotekehitykseen lisätään reippaasti. Syynä oli se, että taloustutkijoiden mukaan se on tehokkain keino kasvun vahvistamiseen pitkällä aikavälillä. Tämä onkin ainut investointi, jonka nykyhallitus on tehnyt.
Samalla kun päätettiin T&K -rahoituksen lisäämisestä, päätettiin perustaa myös pääministerin johtamalle tutkimus- ja innovaationeuvostolle eli TINille oma päätoiminen sihteeristönsä. TIN:iä johtaa pääministeri ja se koostuu ministereistä, tutkimusalan ja elinkeinoelämän johtavista henkilöistä. Tutkimus- ja innovaationeuvoston tehtäväksi asetettiin strategisten valintojen tekeminen Suomen T&K-politiikassa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, mille aloille Suomessa TKI-toimintaa suunnataan eli mistä kasvua haetaan. TIN päätti noista valinnoista tällä viikolla tiistaina, mutta päätöksiä ei ole vielä tiedotettu, enkä tiedä niitä itsekään.
Luonnosvaiheessa Suomen strategisiksi valinnoiksi ehdotettiin (1) murrosteknologioita, kaksikäyttötuotteita ja puolustusta, (2) terveyttä ja hyvintointia sekä (3) ilmastoa, ympäristöä ja arktista ulottuvuutta. En tiedä, mitkä valinnat on tehty, mutta tästä näette tasoa, jolla liikutaan.
Kuten mikä tahansa tämän hallituksen vetämä prosessi, tämäkään ei ole ollut parlamentaarinen ja yhteistyöhön perustuva. Silti luotan toistaiseksi siihen, että valinnat ovat olleet perustellut, koska ne on tehty yhteistyössä elinkeinoelämän ja tutkijayhteisön kanssa.
Näiden valintojen pohjalle nimittäin tulee rakentaa myös laajempi Suomen kasvupolitiikka, jolla myös Itä-Suomea vahvistetaan. Se tarkoittaa sitä, että jokaiselle valitulle alalle valmistellaan laaja kasvuohjelma, jolle myös varataan riittävä rahoitus.
Esimerkkinä voin mainita, että tapasin tällä viikolla pirkanmaalaisen edustajamme Lotta Hamarin kanssa Tanskan Life Science -strategian johtajan ja keskustelimme Tanskan strategian terveysalan kasvuohjelman synnystä ja toimeenpanosta. Tanska on maailman johtavia terveysalan maita ja se johtuu vahvasta yhteistyöstä valtion ja yritysten välillä. Ohjelma oli sisällöltään erinomainen, mutta erityistä oli se, että ohjelma päättyi taulukkoon, jossa osoitettiin määrärahat sen toteuttamiseen. Myös meillä Suomessa on terveys- ja hyvinvointialan kasvuohjelma, mutta sen toimeenpanoon ei ole varattu strategian laatimisen aikaan euroakaan, kuten Suomessa aina tehdään.
Siis – Suomessa on uskallettava valita alat, joilla olemme vahvoja ja varattava rahoitus näiden ohjelmien toimeenpanoon. Tässä vaiheessa päästään Itä-Suomeen. Olen sitä mieltä, että näiden valintojen pohjalta on rakennettava strategiat jokaiselle Suomen maakunnalle ja kaupunkiseudulle. Näiden strategioiden rakentamisessa hyödynnetään olemassa olevia vahvuuksia, joita lähdetään tukemaan. Savo-Karjalassa strategia voi rakentua esimerkiksi puolustus- ja teknologiateollisuuden, metsäteollisuuden ja toisaalta terveysalan kasvun varaan.
Meidän pitää laatia Itä-Suomen maakuntia koskeva valtion ja alueiden välinen kumppanuusohjelman, jota rahoitetaan pitkäjänteisesti – ei vain vaalikaudeksi, vaan vuosikymmeneksi.
Tunnen parhaiten itse terveysalan, joten yritän konkretisoida ajatusta vielä sen kautta. Suomen terveys- ja hyvinvointialan kasvulle on helposti löydettävissä viisi keskusta yliopistosairaalapaikkakunniltamme. Helsinki on vaativan erikoissairaanhoidon keskus, Turku lääketeollisuuden, Tampere terveydenhuollon laitteiden kuten kuvantamisen ja Oulu terveyden älyteknologian keskus. Kuopio tunnetaan biotieteiden, farmasian, lääkevalmistuksen ja terveystaloustieteen keskuksena ja toisaalta Fimean kotipaikkakuntana. Tätä pohjaa vahvistamaan on rakennettava kullekin alueelle suunnitelma koulutuksen, tutkimuksen, investointien ja työpaikkojen aikaansaamiselle ja tähän valjastettava kaikki toimijat valtion virastoista ja yhtiöistä hyvinvointialueisiin kuntiin ja elinkeinoelämään.
Näkisin järkevimmäksi, että valtio tekisi maakunnittain kumppannussopimuksen, jossa kunkin maakunnan vahvuudet sidottaisiin näihin kansallisiin valintoihin ja sen jälkeen tehdään strategia, joka myös rahoitetaan yhdessä valtion, kuntien ja elinkeinoelämän kesken. Terveysalan kaltaisen jaon voisi tehdä myös murrosteknologioihin, jolloin esiin nousee Joensuun fotoniikan lippulaiva tai ilmasto- ja ympäristöteemasta, jolloin puhutaan tietysti metsäteollisuuden seuraavista teknologisista askelista.
Kun valtio ja alueet toimivat yhdessä määriteltyjen prioriteettien pohjalta ja sopivat kasvutoimien resursoinnista, voidaan rakentaa uutta talouden pohjaa, joka vahvistaa Itä-Suomea ja tuo taas toivoa, uskoa ja investointeja.
— — —
Siitä nimittäin on kokonaisturvallisuudessa kysymys, toivosta, uskosta ja investoinneista. Kaikkialla Suomessa on voitava luottaa siihen, että täällä voin elää hyvää ja turvallista elämää. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että ketään ei jätetä. Vain sillä tavalla voidaan palauttaa luottamus, vahvistaa talouskasvua, työllisyyttä ja tuottavuutta. Ja vain sillä tavalla voidaan myös valtion velkaantuminen kääntää kasvuun.
Meihin kohdistuu nyt valtavat odotukset Suomen suunnan muuttamisesta ja niihin meidän on kyettävä vastaamaan. Kiitos, että sain tulla puhumaan teille tänään, odotan poliittista keskustelua mielenkiinnolla.
