Julkisessa keskustelussa työttömiä syyllistetään kohtuuttomasti työpaikkojen vähäisyydestä.
Orpon hallituksen leikatessa työttömyysturvaa se käyttää perusteena sitä, että työttömät eivät ota avoimia työpaikkoja vastaan, koska ansiosidonnainen on liian antelias.
Työttömien syyllistämisen sijaan ministereiden olisi kuitenkin parempi katsoa peiliin.
Tosiasiassa työttömyys on ihmiselle vaikea elämäntilanne, johon kukaan ei halua. Tulojen putoamisen lisäksi työttömyys vie ihmiseltä yhteisön ja monilta tärkeää sisältöä elämästä. Varsinkin kun avoimia työpaikkoja on murto-osa verrattuna työttömien määrään, työttömien syyllistäminen tilanteestaan on röyhkeää ja ylimielistä.
Alkuvuoden aikana työttömien määrä on noussut yli 300 000:een. Suomen työttömyys on noussut jo EU:n toiseksi korkeimmaksi ja pitkäaikaistyöttömyys lähestyy jo 1990-luvun laman lukuja. Uusimpien tietojen mukaan avoimia työpaikkoja oli tammi–maaliskuussa alle 60 000. Kolme neljästä avoimesta työpaikasta oli määräaikaisia tai osa-aikaisia.
Syitä irtisanomisiin ja työpaikkojen vähenemiseen on useita. Venäjän hyökkäyssodan ja Trumpin kauppasodan luoma epävarmuus lykkää investointeja ja heikentää työllisyyttä. Korkojen nousu pysäytti asuntokaupan ja -rakentamisen, joka ei ole käynnistynyt vieläkään, vaikka korot ovat laskeneet jo pitkään.
Nyt monessa kaupungissa asuntojen puute osaltaan heikentää työllisyyttä, kun työpaikkojen ja opintojen perässä muuttaminen vaikeutuu.
Orpon hallitus ei voi kaikkeen maailmanmarkkinoilla vaikuttaa, mutta kotimaassa sillä on keinot tukea työllisyyttä. Rakennusalan pysähtymiseen olisi tullut reagoida voimakkaammin ja asumistuen leikkaukset jättää tekemättä tai vähintään lykätä yli taantuman. Vaasan pudottaminen asumistuessa keskisuurten kaupunkien korista luokkaan ”muut” toi vaasalaisille oman erityisen leikkauksensa, jonka hallituspuolueiden kansanedustajat Vaasan vaalipiirissäkin hyväksyivät.
Hallituksen leikkausten epäonnistuneella ajoituksella on yleisemminkin suuri vaikutus työttömyyteen.
Erityisesti sosiaaliturvan leikkaaminen työttömyyden kasvaessa on paitsi epäinhimillistä, myös suora leikkaus kotimaisesta kulutuksesta.
Leikkaukset hyvinvointialueiden ja ammatillisen koulutuksen rahoitukseen ovat johtaneet irtisanomisiin ja suoraan työttömyyden kasvuun ja sen myötä kulutuksen pienenemiseen.
Työttömyyspalveluiden laiminlyönti on johtanut siihen, että esimerkiksi palkkatukea ei myönnetä tänä vuonna monilla alueilla lainkaan. Työttömyysturvan suojaosien poiston epäonnistumisesta saatiin juuri viime viikolla tietää, että se lisäsi työttömyyttä.
Työttömyyden keskimääräinen kesto oli toukokuussa peräti 70 viikkoa, mikä oli korkein luku sitten vuoden 2007. Alle 25-vuotiailla hakuaika oli keskimäärin 34 viikkoa, 60–64-vuotiailla yli 100 viikkoa. Yli 50-vuotiaiden työttömyys myös pitkittyy muita selvästi useammin, koska ikäsyrjintä on suuri ongelma.
Ehdottomasti suurin syy työttömyyden pitkittymiselle on työpaikkojen puute. Henkilökohtaisia syitä ovat terveyshaasteet, mielenterveysongelmat, koulutuksen vanhentuminen, joista mitään ei ratkaista sosiaaliturvaa leikkaamalla.
Vielä vähemmän auttaa työttömien syyllistäminen tilanteestaan.
Matias Mäkynen
SDP:n varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Vaasasta
Kirjoitus on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.8.2025
