SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matias Mäkynen puhui vappupäivänä Salossa.
Arvoisa vappukansa,
hyvää työväen ja opiskelijoiden juhlapäivää. Saavuttiin eilen tänne Saloon Vaasasta. Vietimme vappuaattoa Teijossa, jossa olen käynyt useita kertoja Alvarin kummisedän luona. Myös Matildassa olemme käyneet perheen kanssa viettämässä aikaa. Ruukkikylät ovat hienoja paikkoja.
Olen täällä käydessä usein ajatellut, että Salo on Suomi pienoiskoossa, mutta myös hyvä esimerkki koko Suomelle. Kun muualla Suomessa, varsinkin Helsingissä edelleen yritetään päästä yli Nokian romahduksesta, Salossa on menty eteenpäin jo kauan sitten. 2010-luvun alun teknologia- ja paperiteollisuuden ongelmat ja siitä alkanut hidas toipuminen on saaneet Suomen päättäjät melko neuvottomiksi, mutta Salossa palautuminen on tapahtunut investointien ansiosta.
Salon palautumisen taustalla on ymmärrys vientiyritysten isosta merkityksestä sekä oikeanlainen hullunrohkeus. Tämä muistuttaa omasta kotiseudustani Pohjanmaasta. Vaatii rohkeutta nousta vaikeiden vaiheiden jälkeen kokeilemaan uutta ja hyväksyä myös se, että kun yrittää uutta, saattaa välillä epäonnistua. Varmaa on kuitenkin, että jos ei yritä mitään, ei myöskään onnistu. Niin Salosta kuin kotikaupungistani Vaasasta saa kerrottua hyvin surullisen tarinan valikoimalla epäonnistumiset, mutta ottamalla huomioon onnistumiset, syntyneet työpaikat ja investoinnit, tarina on positiivinen.
Koko Suomi tarvitsee tällä hetkellä uskoa tulevaisuuteen, uskallusta tavoitella parempaa ja rakentaa aktiivisesti huomista. Vain investoimalla yhteistyöhön, osaamiseen, mutta myös ihmisten elämänlaatuun voi houkutella maailman parhaita yrityksiä ja ihmisiä alueelleen. Sitä meidän on nimittäin haluttava olla – maailman parhaita. Tämä pätee niin Suomeen kuin kaikkiin sen osiin. Pelkällä vyön kiristämisellä ei vielä saada aikaan hyvän kierrettä. Siksi on ymmärrettävä paitsi yrityskeskittymien, korkeakoulujen ja liikenneyhteyksien, myös laadukkaan vapaa-ajan ja kulttuurin merkitys. Se voi olla niin laadukasta urheilua ja liikuntaa kuin vaikka arvokkaita historiallisia ruukkikyliä.
Ikävä kyllä Suomea hallitsee tällä hetkellä toivon ja tulevaisuususkon sijaan apatia, pelottelu ja toivottomuus. Kriisimielialaa lietsotaan, jotta saadaan perusteltua järjestelmämuutoksia, joista ei vaaleissa ole uskallettu puhua äänestäjille rehellisesti. Ongelmia ja vastoinkäymisiäkin meillä on, mutta aihetta toivottomuuteen tai paniikkiin ei. Kuitenkin Suomessa Orpon hallitus tekee tällä hetkellä järjestelmämuutoksia, joista ei ennen vaaleja ollut puhetta.
Ensimmäinen järjestelmämuutos koskee tietysti työmarkkinoita, kuten SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on useita kertoja sanonut. Rakenteita muutetaan työmarkkinoilla niin, että työnantajien työnjohto-oikeutta vahvistetaan ja taloudellista riskiä siirretään työnantajilta työntekijöille. Työehtosopimusten ja luottamusmiesten aseman heikentäminen paikallisen sopimisen varjolla, lakko-oikeuden rajoittaminen ja neuvotteluvelvoitteiden heikentäminen murtavat neuvottelujärjestelmää. Palkaton sairauspäivä, irtisanomisen helpottaminen ja perusteettomien pätkätöiden laillistaminen siirtävät riskiä työntekijöille. Tämä järjestelmämuutos tulee lisäämään epävarmuutta, heikentämään työntekijöiden ansiokehitystä ja hyvinvointia sekä syventämään monia yhteiskunnallisia ongelmia kuten eriarvoisuutta, epätasa-arvoa ja matalaa syntyvyyttä. Voittajat istuvat yhteiskunnan ylemmillä, omistavilla portailla. Eriarvoisuus kasvaa.
Toinen järjestelmämuutos tapahtuu julkisissa palveluissa. Kokoomus on pitkään tavoitellut julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä ja avaamista yhä laajemmin suuryhtiöille. Sipilän kaudella tämä tapahtui avoimesti niin sanotun valinnanvapauden ja pakkoyhtiöittämisen muodossa, mutta törmäsi perustuslakiin. Nyt edetään hämärämmin. Antamalla hyvinvointialueiden ajautua ongelmiin ja syyttäen edellistä hallitusta ongelmista, jotka Orpo, Purra ja Juuso voisivat korjata jopa ilman lisärahaa, julkisten sote-palveluiden annetaan ajautua vaikeuksiin. Ihmisten luottamusta julkisia palveluita kohtaan ei edes yritä vahvistaa.
Päinvastoin, hallitus heikentää palveluiden rahoitusta 2000 miljoonalla eurolla verrattuna siihen, mitä sen pitäisi hintojen nousuun ja palvelutarpeen kasvuun verrattuna olla vaalikauden lopussa. Samalla hallitus nostaa yksityisen hoidon korvauksia jopa 500 miljoonalla eurolla, vaikka juuri vuodenvaihteessa tehdyt ensimmäiset korotukset eivät johtaneet muuhun, kuin lääkäripalkkioiden kasvuun. Julkisia palveluita heikennetään tietoisesti yksityistä vahvistettaessa. Tällä alustetaan siirtymistä verorahoitetusta julkisesta vakuutuspohjaiseen yksityiseen terveydenhuoltoon tulevilla vaalikausilla.
Kolmas järjestelmämuutos koskee Suomen perustuslain tulkintaa ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia sekä oikeusvaltiota. Jo viime syksynä hallitus teki ison muutoksen perustuslain vähimmäistoimeentuloa koskevaan tulkintaan mahdollistaessaan etuuksien jäädytyksen koko vaalikaudeksi. Politisoimalla eduskunnan perustuslakivaliokuntaa ajetaan läpi leikkauksia, jotka vaarantavat ihmisten toimeentulon perusedellytykset. Myös lakko-oikeuden rajaamisen yhteydessä nähtiin kova ratkaisu, kun hallituspuolueet päätyivät hyväksymään lakko-oikeuden rajoituksia vastoin kansainvälisiä sopimuksia.
Seuraava vaihe tulee olemaan niin sanotun rajalain käsittely, jossa mennään perustuslain ytimeen. Nykyisin ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten ytimestä ei voi poiketa edes sota- tai poikkeusoloissa. Jos Venäjän hybridivaikuttamiseen ei pystytä puuttumaan tavalla, joka sopii yhteen perustuslain kanssa, avataan jälleen uusi aukko perustuslain tulkintaan. Perustuslain heikkenemisen rinnalla huolestuttavaa on se, miten hallituksen ministerit ja kansanedustajat heikentävät viranomaisten ja median riippumattomuutta toimillaan.
Nämä järjestelmämuutokset ovat vain jäävuoren huippu suomalaisen oikeiston suurista tavoitteista, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Olisi helppo käyttää koko vappupuhe Suomen sotien jälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen arvostelemiseen. Työväen ja vasemmiston juhlapäivänä on kuitenkin kyettävä myös itsekritiikkiin: millaiset järjestelmämuutokset sitten hyödyttäisivät Suomessa työskenteleviä ihmisiä, tavallisia palkansaajia? Millaisia järjestelmämuutoksia me haluamme?
Tähän vasemmistopuolueet eivät selvästi ole onnistuneet vastaamaan riittävän hyvin. Meiltäkin on puuttunut se tarvittava suuruudenhulluus, joka Salolla, Vaasalla, mutta toisaalta myös oikeistolla Suomessa on. Ongelmia osaamme luetella, mutta missä ovat ratkaisut. Pelkkä leikkausten vaihtaminen veronkorotuksiin tai lisärahan vaatiminen eri kohteisiin ei riitä.
Luodaksemme suomalaisille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen tarvitaan vastaavia tavoitteita, kuin julkisten palveluiden yksityistäminen on oikeistolle. Eriarvoisuuden vähentämiseksi, hyvien työpaikkojen luomiseksi, tuottavuuden, kasvun ja julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan rohkeita omia vaihtoehtoja.
Ensimmäinen tarpeellinen järjestelmämuutos on ihmisten toimeentulon vahvistaminen ja hyvinvoinnin lisääminen työelämässä. Tarvitaan teollisuuspolitiikkaa, joka tuottaa hyviä työpaikkoja niin tuotantoon kuin palvelusektorille. Tässä ytimessä on tutkimus, tuotekehitys ja koulutus. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa on vahvistettava vahvistamalla lainsäädännössä luottamusmiesten asemaa, ottamalla työntekijät vahvemmin mukaan yritysten päätöksentekoon ja lisäämällä ihmisten kannusteita järjestäytyä ammattiliittoon. Vastentahtoisista osa-aikaisuuksista, kilpailukieltosopimuksista, määräaikaisuuksien ketjuttamisesta ja syrjinnästä työelämässä on päästävä eroon. Kun työelämän epävarmuus vähenee ja luotto toimeentuloon vahvistuu, ihmiset voivat paremmin, ovat sitoutuneempia ja tuottavampia työntekijöitä sekä uskaltavat halutessaan perustaa perheen.
Ilmiselvä tarve on työntekijöiden oikeuksien ja ihmisten hyvinvoinnin vahvemmalle tuelle. Julkisten sote-lähipalveluiden vahvistaminen ja hoitotakuu ovat vain alkuaskel tässä muutoksessa. Ensinnäkin työnantajien on oltava enemmän vastuussa myös työpaikan henkisestä turvallisuudesta, toisaalta ihmisille on annettava mahdollisuus palautua työstään nykyistä vahvemmin. Ihmisille on annettava jo koulussa paremmat eväät omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. On laitettava selkeämmät rajat sille, miten työlaitteita on käytettävä vapaa-ajalla ja vahvistettava oikeutta etätöihin, kun se on käytännössä mahdollista ja järkevää. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen oltava työajan lyhentäminen kohti neljää työpäivää viikossa tai kuutta tuntia päivässä tuottavuuden noustessa. Sen kertoo jo menneet sata vuotta työajan lyhentämisen historiaa.
Pelkkä vapaa-aika ei riitä, vaan tarvitaan myös ihmisille aitoja mahdollisuuksia palautua liikunnan, luonnon ja kulttuurin avulla. Julkisia tiloja on kehitettävä niin, että ne vielä enemmän tuottavat ihmisille hyvinvointia. Tämä vaatii rahoitusta liikuntapaikoille ja luontoreiteille ihmisten lähiympäristössä sekä muutosta ajatuksessa, jolla suunnittelemme kaupunkeja.
Toisen järjestelmämuutoksen pitäisi koskea ihmisten jatkuvaa uuden oppimista ja uuden teknologian käyttöönottoa. Teknologian, esimerkiksi tekoälyn, kehitys vain kiihtyy ja tuottavuuden kasvu edellyttää jatkuvaa uusien taitojen ja työkalujen omaksumista. Siksi koulutusjärjestelmämme, työntekijöiden oikeudet ja työnantajien velvollisuudet tulee uudistaa niin, että ihmisillä on oikeus ja aidot mahdollisuudet osana työtään oppia jatkuvasti uutta.
Koulutuksesta hyötyvät niin työntekijä itse, työnantaja kuin yhteiskunta, joten myös rahoitusvastuu on perusteltua jakaa kolmen osapuolen kesken. Jos haluamme pysyä muun maailman tahdissa, meidän on tehtävä saman mittakaavan harppaus koulutuksessamme kuin Suomessa tehtiin 1960- ja 1970-luvuilla. Niin kauas olemme jo jääneet maailman kärjestä.
Kolmas järjestelmämuutos tulee tapahtumaan ja on jo käynnissä teollisuudessa, energiatuotannossa ja liikenteessä. Kysymys kuuluu, miten tuo muutos tehdään oikeudenmukaisesti ja tuottavuutta kasvattaen. Julkisen sektorin on uskallettava kantaa riskiä nykyistä vahvemmin siirtymän oikeudenmukaiseksi toteuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että julkinen pääoma osallistuu tutkimuksen ja tuotekehityksen lisäksi uusien teknologioiden käyttöönottoon nykyistä vahvemmin ja on mukana luomassa työpaikkoja. Käyttövoimien muutoksen lisäksi kustannukset tulevat pidemmän päälle vähenemään, mutta iso kysymys on, miten inframme pysyy perässä. On nopeasti edistettävä monipuolisen päästöttömän energian tuotannon, varastoinnin ja siirron teknologioiden yleistymistä. Tekoälyn käyttöönotossa Suomella on hyvät lähtökohdat nostaa tuottavuutta reilusti, mutta investointeja osaamiseen ja työntekijöiden mukana pitämiseen tekoälyn aikana tarvitaan nopeasti.
Niin huoltovarmuutemme, mutta myös kaupankäyntimme elvyttämiseksi ja talousalueidemme laajentamiseksi tarvitsemme uusia tie- ja raideyhteyksiä, joilla korvataan meriyhteyksiä Itämerellä ja Merenkurkussa. Liikenneyhteyksien rinnalla hankkeet mahdollistavat myös esimerkiksi energian siirron ja tuotannon sekä tietoliikenteen infran vahvistamisen maiden välillä. Tässäkään ei kyse ole vain nykyisen tavaroiden ja ihmisten siirtämisestä laivoista silloille tai tunneleihin, vaan Suomessa asuvien kiinteästä kytkemisestä osaksi Pohjois- ja Keski-Eurooppaa.
Muutoksia tarvitaan varmasti niin yhteiskuntamme ihmiskuvaan, luontosuhteeseen, kaupungistumiseen kuin kansainvälistymiseenkin. Ylipäätään suomalainen yhteiskunta kaipaisi vahvempaa luottamusta ja yhteistyötä, ei niiden rikkomista.
Kaikista tärkein järjestelmämuutos koskee kuitenkin talousjärjestelmäämme ja vaatii edellä lueteltuja investointeja hyvinvointiin, energiajärjestelmään ja teollisuuteen. Kestävä talousjärjestelmä ottaa oikeudenmukaisuuden rinnalla huomioon luonnon ja ilmaston rajat. Hiilelle on laitettu hinta päästökaupassa, mutta myös luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta on tehtävä taloudellisesti kannattamatonta. Kaikkea Suomi ei voi tehdä yksin, mutta voimme kehittää uutta teknologiaa ja muita ratkaisuja, joilla kestävä talousjärjestelmä on mahdollinen. Samalla on huolehdittava, että siirtymä tapahtuu oikeudenmukaisesti ja jos joitain työpaikkoja menetetään, tilalle syntyy nopeasti parempia ja ihmisiä autetaan eteenpäin.
Tänä vappuna suomalaisen työväenliikkeen täytyy herätä. Ei riitä, että arvostelemme tätä Suomelle haitallista hallitusta, joka tekee suuria järjestelmämuutoksia Suomessa. Hallituksen haastamisen rinnalla meidän on kyettävä kertomaan, millaiset järjestelmämuutokset me haluamme. Kestävä yhteiskunta edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. On ymmärrettävä, että yhteiskunta on järjestelmä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olemme riippuvaisia toisistamme.
Salolla on Suomelle paljon annettavaa. Ennen kaikkea Salo näyttää, että vaikeidenkin aikojen jälkeen on noustava jaloilleen ja rakennettava uutta. On uskallettava uskoa ja on rohjettava toivoa. Salo on Suomi pienoiskoossa.
Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille hyvää vappua. Kiitos!
Matias Mäkynen, 1.5.2024
