Tähän mennessä nähdyt työtaistelut ja mielenosoitukset saattavat olla vasta alkua. Jos Orpon hallitus jatkaa yksipuolisesti työntekijöihin kohdistuvien heikennysten runnomista, edessä on epävakaa kevät ja syksy, eikä työrauha ehkä palaa samalle tasolle kuin Suomessa on totuttu.
Hallituksella on valta ja vastuu rauhoittaa työmarkkinat. Petteri Orpon ja tämän hallituksen ministereiden on toimittava Suomen työmarkkinatilanteen rauhoittamiseksi.
Hallituksella ei ole kansan luottamusta työelämäheikennyksilleen. Hallituspuolueet, erityisesti perussuomalaiset, ajoivat sammutetuin lyhdyin eduskuntavaaleihin väittäessään puolustavansa työehtosopimusjärjestelmää ja työntekijöiden oikeuksia. Nyt he käyttävät näillä puheilla saamiaan ääniä työmarkkinoiden sekoittamiseen työnantajien toiveiden mukaisesti.
Hallituspuolueissa, varsinkin perussuomalaisissa, halutaan luoda kuva, että ihmiset lakkoilevat, koska johtajat Hakaniemestä käskevät. Oikeasti ihmiset lakkoilevat, koska vastustavat hallituksen politiikkaa. Mafia-heitot vähättelevät työntekijöitä ja kertovat enemmän perussuomalaisista. Hallituksen toimien seurauksena työttömäksi jäävä tai puoleksi vuodeksi lomautettava työntekijä menettää noin kuukausipalkkaansa vastaavan summan.
Jos hallitus runnoo työelämän pelisääntöjen romuttamisen ja työehtojen heikennykset tulevana keväänä läpi, on lakkokevät varmasti vasta alkua.
Ensi syksystä alkaen työehtosopimuspöydässä neuvotellaan kaikista työehtoheikennyksistä ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta alkaen. Työnantajat tietysti haluavat kaikki heikennykset sopimuksiin sellaisinaan. Sopimisen siirtyessä nykyistä enemmän paikalliselle tasolle myös työrauhavelvoite siirtyy paikalliseksi. Tämä luo epävakautta ja heikentää ennustettavuutta kaikille osapuolille. Ennen kaikkea järjestäytymättömien ja osaamattomien osapuolten sopimisen myötä nähdään riitoja.
On myös odotettavissa, että lakkokevään myötä kaikki talouden ongelmat, jotka eivät liity lakkoihin mitenkään, kaadetaan oikeuksiaan puolustavien työntekijöiden niskaan. Kovimpia syyttäjiä ovat ne elinkeinoelämän edustajat, jotka kirjoittivat hallitusohjelman. Omaa rooliaan työrauhan romuttamisessa he eivät tunnista.
Talouspolitiikan arviointineuvostokin totesi juuri, että työttömyyden juurisyihin, kuten puuttuvaan osaamiseen, huonoon terveydentilaan tai asumisen ongelmiin hallitus ei tuo ratkaisuja. Työllisyyden sijaan heikennyksillä ajetaan ideologiaa ja kylmää tulonjakopolitiikkaa.
Hallituksella on vastuu ja keinot, joilla se saa lakkoilun loppumaan. Lakkoilun ja työmarkkinariitojen vaihtoehto on aina neuvottelu ja sopiminen.
Hallitus tekee itsestään työmarkkinaosapuolen heikentäessään työntekijöiden työehtoja suoraan ja yksipuolisesti. Tällöin on työntekijöiltä erittäin luontevaa myös vastata lakkoilemalla. Kyse on työehdoista, ei hallituksen vastustamisesta puoluepolitiikan takia. Työehtosopimusten merkitystä heikentämällä heikentää myös työrauhaa.
Hallituksen on aloitettava aidot neuvottelut, joissa ovat mukana työnantajat ja työntekijät ja joissa eivät ole pohjana hallitusohjelman kirjaukset. Tasapainoa voidaan saada joko perääntymällä hallituksen yksipuolisista heikennyksistä tai ottamalla pakettiin mukaan myös työntekijöiden asemaa vahvistavia tekijöitä. Tämä olisi pohjoismaisen mallin mukaista sopimista.
