Julkaistu 22.12.2018 Pohjalaisessa ja 21.12.2018 Ilkassa.
Ilkan päätoimittaja Satu Takala nosti kolumnissaan 16.12. esiin kolmen pohjalaismaakunnan kohtalonkysymyksiä. Kyky pitää kiinni koulutetusta työvoimasta, houkutella uusia opiskelijoita ja kehittää koulutustarjontaa ovat yhteisiä ongelmia, joiden kanssa painivat niin Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa kuin Pohjanmaakin.
Kaiken taustalla on hupeneva väestö niin ikään kaikissa kolmessa maakunnassa.
Väestökehityksen kääntämisen A ja O ovat työpaikat. Lisääntyvät työpaikat tuovat myös muuttajia. Tärkeää on myös huolehtia riittävän monipuolisesta työpaikkojen tarjonnasta, jotta esimerkiksi perheellisillä on mahdollisuus löytää työpaikka myös puolisolle.
Työllisyyttä tukee parhaiten alueellinen ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus.
Kuten Takala kirjoittaa, opiskelijat eivät katso kunta- tai maakuntarajoja. Tärkeintä on koulutuspaikka itseä kiinnostavalta alalta sekä opiskelupaikkakunta, joka tarjoaa kiinnostavan ympäristön, johon kiinnittyä.
Vaasan vaalipiirin kymmenen korkeakoulun valikoimasta löytyy kouluttautumisvaihtoehtoja kolmella kielellä, kuten kansainvälistä kauppaa käyvällä menestyvällä alueella kuuluukin.
Vaikeammin ratkaistava ongelma on, että tarjonta on hajautunutta eikä helposti hahmotettavissa edes asioista perillä olevalle.
Kolumninsa lopussa Takala iskee kultasuoneen. Koulutus on kaikkien kolmen pohjalaismaakunnan kohtalon kysymys. Siksi yhteistyötä on tiivistettävä ennen kuin joku tulee taas ulkopuolelta asettamaan meidät vastakkain.
Kolmen maakunnan sosialidemokraatit hyväksyivät marraskuussa yhteisen vision Vaasan vaalipiirille.
Tahdomme säilyttää vaalipiirin kolmen maakunnan vahvana alueena ja lisätä yhteistyötä.
Tätä varten ehdotimme ”Pohjalaisen tulevaisuusfoorumin” perustamista, joka on jo konkretisoitunut niin, että ensimmäinen pohjalaismaakuntaliittojen avoin yhteistyöseminaari pidetään Vaasassa 28. tammikuuta. Esityksemme mukaisesti tilaisuuden aiheena on koulutus.
Keskustelun ohella tarvitsemme syventyvää käytännön yhteistyötä.
Yhteistyön tiivistämiseksi olisi syytä perustaa ”Pohjalaiset korkeakoulut” -yhdistys, -osuuskunta tai -osakeyhtiö. Sen tehtävä olisi toimia sateenvarjona, joka vahvistaa alueen korkeakoulujen edunvalvontaa Helsingissä, vahvistaa entisestään työnjakoa ja mahdollisuutta opintojen suorittamiseen toisissa korkeakouluissa, vahvistaa digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä sekä markkinoi monipuolista koulutustarjontaa yhtenäisesti tuleville opiskelijoille.
Osaamme vaalipiirissä toki lietsoa vastakkainasettelua itsekin menneisyyteen tuijottelemalla, kuten RKP:n ja kokoomuksen edustajat ovat viime aikoina osoittaneet lehtien palstoilla. Strand ja Pöntinen saattavat itse hyötyä poliittisesta sanailustaan, mutta herrojen esittämä kukkoilu johtaa vain jatkuvaan näivettymiseen ja yhteistyön heikkenemiseen.
Nyt on aika suunnatta katsetta tulevaisuuteen ja varmistaa yhdessä, että pohjalaismaakunnat pärjäävät tulevaisuudessakin. Väestö on mahdollista saada kasvuun, mutta kehitys on käännettävä yhdessä. Keskinäisellä kinastelulla vain näivetämme toisemme, yhdessä voimme olla enemmän kuin osiemme summa.
