Julkaistu 20.5.2018 Pohjalaisessa.
Pohjalaisen pääkirjoituksessa (15.5.) käsiteltiin SDP:n esitystä parantaa pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa ja artikkelissa (17.5.) SDP:n julkaisemaa vero-ohjelmaa – tai siis vain sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Toimituksen tekemät jutut ansaitsevat jatkoa.
Pienituloisten eläkeläisten toimeentulon parantaminen ei ole populismia, se on eläkeläisten toimeentulon parantamista.
SDP esitti jo vuonna 2017, että alle 1 400 euron eläkettä saavien eläkeläisten toimeentuloa parannetaan 30 eurolla kuukaudessa. Rahoitus ja riippumattomat laskelmat esitettiin samalla.
Tämä on ensimmäinen askel kohti sadan euron tavoitetta. Sitä ei tehdä yhdessä yössä, vaan julkisen talouden sallimissa rajoissa.
Nuorten taskulla olemisesta löytyy karuja esimerkkejä lähihistoriasta. Asialla on ollut nykyhallitus: Petteri Orpo ja Juha Sipilä lupasivat ennen vaaleja, että koulutuksesta ei leikata. Koulutuksesta ja osaamisesta on leikattu miljardikaupalla. Lupaus petettiin.
Keskustan Juha Sipilä lupasi kaksi viikkoa ennen 2015 vaaleja, että eläkeläisiltä ja muilta tuensaajilta ei leikata senttiäkään. Eläkeläisille ja muille tuensaajille tehdyt leikkaukset ovat miljardiluokassa. Sipilän ja Orpon lupaukset ovat olleet vain katteettomia ja tyhjiä lupauksia.
Ennen vaaleja 2011 SDP lupasi, että perusturvaa parannetaan. Se ei ollut populismia, vaan lupaus, joka piti: työttömien perusturvaa parannettiin 100 eurolla kuukaudessa.
Suomen työllisyyden ja talouden parantaminen ei tapahdu ilman uudistuksia.
Uudistukset eivät ole mahdollisia ilman panostuksia. Uudistukset vaativat rahaa. Monet niistä myös tuottavat tai säästävät rahaa.
SDP on esittänyt merkittäviä tulevaisuusuudistuksia, joilla Suomea uudistetaan kestävällä ja reilulla tavalla.
Verotuksen painopisteen siirtäminen työstä omistamiseen esimerkiksi osinko- ja ulkomaisten sijoittajien verotuksen aukkoja tukkimalla.
Uudistamme sosiaaliturvan sellaiseksi, että työtä on helpompi ottaa vastaan ja joka tukee muutoksissa työuran aikana. Perhevapaista haluamme joustavat kaikille perheille ja vanhemmille.
Haluamme vähentää tarvetta lastensuojelulle poistamalla eriarvoisuutta ja parantamalla perheiden saamia palveluita sekä uudistaa suomalaista koulutusta mm. oppivelvollisuusikää pidentämällä.
Nämä ovat suuria uudistuksia, jotka varmistavat Suomessa osaamisen kasvun, paremman työllisyyden ja kilpailukyvyn.
Mikä on sitten uudistusten mittaluokka? Kaksi prosenttia valtion budjetista tai puoli prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Jokaiselle uudistukselle on rahoitus.
Vaasassa SDP:n valtuustoryhmänä olemme vaatineet esimerkiksi lisäresursseja lastensuojelun ennaltaehkäisevään ja korjaavaan työhön, vanhustenhoidon laitospaikkojen lisäämistä ja vanhusten kauas hoitoon lähettämisen lopettamista, omaishoidon tukea kaikille tuen kriteerit täyttäville, oikeutta varhaiskasvatukseen kaikille Vaasan lapsille, pienempiä ryhmiä kaikissa Vaasan kouluissa sekä enemmän kesätyöpaikkoja nuorille.
Jos on poliittista halua uudistaa, kuten SDP:llä on, Suomella on varaa uudistaa. Väitän, että meillä ei ole varaa olla uudistamatta. Meillä ei ole varaa oikeistohallituksen kilpailukykyä leikkaavaan politiikkaan.
Jos Pohjalainen ei anna lukijoilleen mahdollisuutta itse arvioida SDP:n tekemien esitysten järkevyyttä, on tämä työ tehtävä jonkun muun.
Otan tämän haasteen vastaan. Esittelen kesän aikana SDP:n isoimmat uudistusesitykset Pohjalaisen palstoilla.
