Kirjoitus julkaistu Pohjalaisen kolumnipalstalla 13.8.2016.
Elokuussa käydään syksyn tärkeimmät neuvottelut, kun hallitus kokoontuu budjettiriiheen päättämään vuoden 2017 talousarviosta. Tuore valtiovarainministeri Orpo (kok.) ehti jo kertomaan, että nyt toteutettavien lisäksi hallitus kaavailee uusia säästöjä, jos työllisyys ei lähde suureen kasvuun. Johtajavaihdos ei siis ole muuttanut kokoomuksessa mitään.
Myös valmistelusta vastaava virkamies Martti Hetemäki ehti linjata, että suomalaisten tulee tottua palkkaerojen kasvuun sekä matalapalkkatöiden lisääntymiseen, jotta työllisyyttä voidaan parantaa. Helsingin sanomien “talousrealistiksi” nimittämä Hetemäki on hyvä esimerkki siitä, miten virkamiehetkin tekevät voimakkaasti politiikkaa.
Hallitus jatkaa palveluiden ja palkkojen leikkaustalkoita. Yrittäjienkin mielestä surkeasti työllisyyttä tukevan kilpailukykysopimuksen myötä hallitus aikoo madaltaa työn verotusta ja mahdollisesti poistaa varainsiirtoveron asuntokaupasta. Keinovalikoima työllisyyden tukemiseksi on vajaa.
Kokoomuksessa on halua leikata palkkoja ja luopua työehtosopimusten yleissitovuudesta. Tähän asti perussuomalaisen työministerin politiikka on ollut kokoomuslaista ja tarkoittanut työttömien ja työntekijöiden aseman heikentämistä. Varmasti työttömien määrä saadaan alas, jos palkat lasketaan riittävän alas. Ongelma on kuitenkin se, että tällöin ihminen ei tule yhdellä työllä toimeen ja samalla kotimaisen kysynnän heikkeneminen alentaa työllisyyttä.
Esitän vaihtoehdon hallituksen työllistämispolitiikalle – “yhdistelmäpaketin”. Siinä yhdistyvät suorat työllistämistoimet, rakenteelliset uudistukset, valtion ja kuntien investoinnit sekä pitkäjänteinen kasvun tavoittelu koulutuksella ja tuotekehityksellä.
Koska jatkuvien leikkausten on todettu Suomessa ja muuallakin Euroopassa synnyttävän vain lisää työttömyyttä ja leikkauksia, on työllisyys asetettava etusijalle. Kun työllisyystilanne paranee, verotulot nousevat ja velanotto sekä leikkaustarve vähenevät.
Rakenteellisena uudistuksena on kehitettävä työttömyysturvan, palkkatulojen ja verotuksen yhteensovittamista. Työn vastaanottamisen on oltava aina kannattavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa myös matalien työtulojen verotuksen keventämistä. Lisäksi on helpotettava pääsyä hoitoon, jotta mielenterveys-, päihde- tai sairaanhoitoa tarvitsevat pääsevät takaisin töihin. Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä on tuettava mahdollistamalla työttömyysturvan käyttäminen palkkatukena, kuten Antti Rinne (sd.) on ehdottanut. Kunnille on annettava enemmän vastuuta ja resursseja työllisyyspalveluihin.
Valtio ja kunnat saavat korotonta lainaa, joten joka tapauksessa lähivuosina tarvittavia rakennushankkeita on laitettava liikkeelle rohkeasti. Investointien yhteydessä taitavalla kilpailutuksella on varmistettava, että mahdollisimman suuri osa käytetystä rahasta jää mahdollisimman lähelle pyörimään taloudessa. Näin synnytetään työtä ja hyvän kehä, jonka käynnistyttyä taloustilanne kohenee.
Koulutusleikkaukset ovat tulevaisuuden kasvun kannalta myrkkyä. Nyt tarvitaan erityisiä panostuksia koulutukseen sekä yritysten tuotekehitykseen, jotta esimerkiksi kasvaville energia-, koulutus- ja terveysteknologian markkinoille saadaan laadukkaita suomalaisia tuotteita. Työttömyys syö suomalaista yhteiskuntaa jopa paljon pelättyä velkaa nopeammin.
