Kirjoitus julkaistu 18.3.2016 Pohjalaisen kolumnipalstalla.
”Katso peiliin!” Politiikassa kuulee usein poliitiikkaan turhautuneiden ihmisten oikeutettuja purkauksia. Milloin kyseessä on ihmisten toimeentulo, vanhusten hoidon laatu tai hoitojonojen pituus. Kaikkien näiden parantamiseksi monet poliitikot ja virkamiehet tekevät parhaansa, mutta ihmisten kanssa keskusteltaessa luottamus on heikko. Poliitikon sana on lähtökohtaisesti vale.
Suomessa poliitikot ovat toimineet uskottavuutensa tuhoamiseksi aktiivisesti 2000-luvulla: Anneli Jäätteenmäki ja Irak-vuoto, Ilkka Kanervan seksiviestit, Kehittyvien maakuntien Suomi ja vaalirahoituskohu sekä ministereiden verotukseen liittyvät kohut ja mahdollisuudet jatkaa työtänsä väärinkäytöksistä huolimatta heikentävät luottamusta.
Suoranaisen laittoman ja epämoraalisen käytöksen lisäksi poliitikkojen luottamusta ovat heikentäneet suurten poliittisten hankkeiden kaatuminen toisensa jälkeen.
Kunta- ja sote-uudistuksia on käsitelty koko 2000-luku, mutta päivän uutisia lukiessa uudistus vaikuttaa menevän vain kovempaan solmuun. Euroopan unionin kyvyttömyys talouskriisin ja Kreikan tilanteen tehokkaaseen hoitamiseen sekä kyvyttömyys sopia yhteinen ratkaisu pakolaiskriisiin heikentävät myös unionin uskottavuutta.
Viimeisimpänä epäluotettavuuden ennätyksenä voi pitää perussuomalaisten muuttumista yhdessä yössä työväenpuolueesta pesunkestäväksi oikeistopuolueeksi sekä kokoomuksen ja keskustan koulutuspetoksia.
Koulutuksen merkitystä erityisesti kampanjoissaan korostavat toteuttivat kuitenkin ensitöikseen suurimmat leikkaukset maan tulevaisuudesta.
Vaalilupausten pyörtämistä on toki nähty ennenkin, ja monipuoluehallitusten maassa niiltä tullaan tuskin koskaan kokonaan välttymään. Vakavampaa epärehellisyytä on ministereiden suoranainen valehtelu mediassa. Alexander Stubbin puheet 90-prosenttisesti myönteisistä lausunnoista hallintarekisterilainsäädännöstä ovat vain yksi esimerkki.
Kyseenalaista on myös hallituksen motivaatio harmaan talouden torjuntaan, kun pääministeristä lähtien useammalla ministerillä on omakohtaista kokemusta verolakien porsaanreikien hyödyntämisestä.
Maaliskuun alussa Vaasan yliopistossa väitellyt tohtori Venla Mäntysalo teki 2 000 kansalaista haastatellessaan huomion, että suomalaisten luottamus julkisten palveluiden järjestämiseen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti horjuu. Luottamuksen parantamiseksi Mäntysalo ehdottaa, että päätöksenteon pitää olla mahdollisimman läpinäkyvää esimerkiksi julkisissa hankinnoissa, ja niistä pitää antaa enemmän tietoa.Lisäämällä avoimuuden ja keskustelun kulttuuria luottamusta on mahdollista rakentaa.
Laskeva äänestysaktiivisuus ja kasvava epäluottamus poliitikkoihin on pääosin itseaiheutettua. 70-luvun ylipolitisoitumisen jälkeen monet koulut eivät ole uskaltaneet kunnolla käsitellä politiikkaa opetuksessaan.
Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus onneksi aktivoida oppilaita vaikuttamaan. Samalla kuitenkin vaaditaan poliitikoilta oman työn, äänestäjän ja suomalaisen demokratian kunnioituksen nousua. Lain rikkojat ja harmaalla alueella toimijat on siirrettävä sivuun, ja vaikeinakin taloudellisina aikoina poliitikoilta tulee edellyttää rehellisyyttä.
Myös medialla on tärkeä rooli vääryyksien ja valheiden esiin nostamisessa. Ilman poliitikkojen omaa kunnostautumista kaikki muu on kuitenkin turhaa.
