(Kuva: ”Trickle” down economics: http://www.crazytownblog.com)
Helsingin Sanomat haastatteli säännölliseen tapaansa sunnuntaina 14.9. Björn Wahlroosia, joka pääsi kertomaan omat lääkkeensä Suomen talouden nostamiseksi takaisin jaloilleen. HS:n jutun lopussa oleva Wahlroosin toimenpidelista kertoo jälleen kerran, miten vieraantunut tavallisten työssäkäyvien ja työttömien ihmisten arjesta Suomen talouseliitti onkaan.
Esitykset ovat hyvin perinteisiä kokoomuksen taustavaikuttajien ajatuksia. Välillä vastaavia esityksiä on kuultu Stubbin joukoista kansanedustajatasolta lähtien, joten avauksiin on suhtauduttava vakavasti. Yleisesti ottaen Wahlroos on oikeassa siinä, että yhteiskuntaa on uudistettava pitkäjänteisesti eikä pikavoittoja hakemalla. Omissa esityksissään hän ei vain onnistu pitämään kiinni periaatteistaan. Alla muutamia kommentteja Wahlroosin ajatuksiin.
1. Työehtosopimuksia purettava, jotta työtä voi tarjota halvemmalla.
Palkkojen polkeminen ja työehtosopimusten purkaminen nousee oikeistosta lääkkeeksi vaivaan kuin vaivaan. Esityksen taustalla on ajatus, että luomalla halpatyömarkkinat Suomeen voimme palata halvan työvoiman bulkkituotantomaaksi, jossa työehdoilla, työturvallisuudella tai muillakaan työntekijän oikeuksilla ei juuri ole sijaa. Fakta kuitenkin on, että Suomen yksikkötyökustannukset eivät ole este kilpailukyvyllemme. Suomea korkeampien työvoimakustannusten maissa vienti vetää paremmin ja talous kasvaa.
Palkkojen polkemisen sijaan kilpailukykyämme on parannettava investoimalla tutkimukseen, koulutukseen, digitalisoitumiseen ja hallinnon joustavuuteen sekä parantamalla johtamista ja markkinointia yrityksissä. Suomi ei tule pärjäämään halpatyövoimalla. Vahvuuksiamme pitää olla osaaminen, erikoistuminen ja maailman toimivin ja tasa-arvoisin yhteiskunta. Palkkojen alentaminen syö lisäksi palkansaajien ostovoimaa ja ennestään heikkoa kotimaan kysyntää sekä lisää näin osaltaan työttömyyttä.
2. Eläkeikä ylös, opiskeluajat lyhyemmiksi.
Wahlroosin tavoite työurien pidentämisestä on oikea, mutta keinot väärät. Parhaiten työuria pidennetään huolehtimalla, että ihmisille on tarjolla työtä ja he ovat työkykyisiä. Laissa lukevan eläkeiän nostaminen tai opiskelijoiden kurittaminen eivät suoraviivaisesti pidennä työuria. Aitoa eläköitymisikää on kyettävä nostamaan. Tämä vaatii tehokkaampaa terveydenhoitoa, riittäviä lomia ja työkyvyn ylläpidon ymmärtämistä nykyistä laajemmin. Työn on joustettava paremmin tekijänsä mukaan ja työntekijän täytyy voida vaikuttaa työhönsä. Laissa olevan eläkeiän alarajan nosto ei ole tehokkain tapa korottaa eläköitymisikää. Eläkkeelle on voitava siirtyä joustavasti.
Opiskeluaikojen lyhentäminen on kaunis ajatus, jonka myötä kuitenkin unohdetaan opiskelijoiden arvokkaat kokemukset työelämästä opintojensa aikana. Suomalaiset opiskelijat työllistyvät oman alan töihin kansainvälisesti vertaillen nopeasti. Opintoaikoja lyhennetään turvaamalla opiskelijoiden toimeentulo riittävillä opintososiaalisilla etuuksilla, ei piiskaamalla ja heikentämällä mahdollisuuksia opiskella joustavasti erilaisia kokonaisuuksia.
3. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennettävä merkittävästi.
Esityksen taustalla on ajatus, että kun työmarkkinoilla on riittävästi työttömiä eli työvoiman tarjontaa, syntyy myös työpaikkoja. Työttömyys ei johdu ihmisten laiskuudesta ja järjestelmän hyväksikäytöstä vaan työpaikkojen puutteesta kysyntälamassa. Yrityksillä ei ole riittävästi tilauksia eivätkä ne luota, että tilanne olisi lähitulevaisuudessa parantumassa niin, että mahdollisuutta työpaikkojen luomiseen olisi. Kun kotitaloudet ja yritykset säästävät, tulisi julkisen sektorin ruokkia kysyntää investoinneilla infrastruktuuriin, tutkimukseen ja koulutukseen samalla, kun vauhditetaan rakennemuutoksia teollisuudessa ja julkisella sektorilla.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämisen ehdottaminen on kenties selkein esimerkki Wahlroosin ja kumppanien vieraantuneisuudesta. Ansiosidonnainen antaa mahdollisuuden elintason osittaiseen ylläpitoon työttömyyden alkaessa. Tarkasteltaessa ansiosidonnaisen käyttäjiä löytyy 500 päivän käyttäjien joukosta pääasiassa moniongelmaisia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet yhteiskunnalta toimivia palveluita, vaan luukulta toiselle pompottelu ja huonosti annettu hoito ovat tehneet näistä ihmisistä käytännössä työkyvyttömiä. Ratkaisu heidän nopeamman työelämään paluunsa mahdollistamiseksi ei siis ole aseman heikentäminen entisestään, vaan oikea-aikaisten palveluiden tarjoaminenja kehittäminen.
4. Yhteisövero kokonaan pois.
5. Työn verotusta kevennettävä.
6. Kaikkia muita veroja alennettava paitsi välillisiä veroja, kuten arvolisäveroa ja erityiskulutusveroja.
7. Kiinteistöveroa voi nostaa. Maatalous- ja metsämaa veron piiriin.
Veroihin liittyvissä ehdotuksissaan Wahlroos vetää vanhaa linjaa. Edistyksellisenä voitaneen pitää hänen ajatuksiaan kiinteistöveroon liittyen, mutta muuten teesit johtavat vääjäämättä julkisen sektorimme kokonaisvaltaiseen rapautumiseen. Ylipäätään valtion verokertymän heikentämisesityksiä ei tulisi tehdä, kun julkinen talous konttaa jo valmiiksi. Niin sanotut dynaamiset vaikutukset verohelpotusten seurauksena ovat hyvin vaikeasti arvioitavissa. Yhteisövero tuottaa vuosittain yli 4 miljardia euroa valtiolle, kunnille ja seurakunnille. Sen poistaminen olisi kova isku valmiiksi vaikeuksissa olevalle kuntataloudelle. Wahlroosin ehdotusten yhteiskustannusta on mahdoton arvioida, koska hän ei haastattelussa tarkemmin kerro, miten suuria sekä mihin tuloluokkiin alennuksia tehtäisiin, mutta varovaisesti arvioidenkin tulonmenetykset julkiselle sektorille nousevat yli 10 miljardin. Vastaavat leikkaukset julkiselle sektorille aiheuttavat pitkällä aikavälillä katastrofin yhteiskunnallemme. Julkisen sektorin velkaantuminen laman aikana on huomattavasti pienempi rikos (jos rikos ollenkaan) tulevia sukupolvia kohtaan kuin kestävän kehityksen laiminlyönti ja hyvinvointivaltion purkaminen, joihin Wahlroos pyrkii.
Summa summarum, ehdotan vastaavasti:
1. Euroopan ja Suomen lama puretaan voimakkailla julkisilla investoinneilla infrastruktuuriin, tutkimukseen ja koulutukseen. Euroopan keskuspankin on lainoitettava valtioita suoraan ja mahdollistettava järkevät investoinnit, mutta valvottava myös lainatun rahan menevän myönnettyihin kohteisiin.
2. Työuria pidennetään parantamalla terveydenhoidon laatua ja saatavuutta sekä parantamalla työ- ja opiskelijaterveydenhuoltojärjestelmien työ- ja opiskelukykyä ylläpitäviä toimintoja.
3. Työttömille turvataan oikea-aikaiset ja riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, jotta työkyky pysyy yllä tai palautuu mahdollisimman nopeasti.
4. Pienituloisten työn verotusta kevennetään, korkeita ansio- ja pääomatuloveroja verotetaan progressiivisesti nykyistä korkeammin.
5. Euroopan unionissa asetetaan yhteisöverolle alaraja verokilpailun kitkemiseksi ja kansainvälisten konsernien veronkierto estetään verottamalla niitä kokonaisuutena ja jyvittämällä verotulot maihin, joissa yritys toimii.
6. Varainsiirtoveroa kevennetään ja poistetaan asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus. Alle 1000 euron osingot verovapaiksi.
7. Pienyrittäjien mahdollisuuksia työllistää ensimmäinen työntekijänsä tuetaan. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nostetaan EU:n sallimaan maksimiin pienimpien yritysten kasvun tukemiseksi.
8. Kiinteistöveroa nostetaan. Metsätalousmaa veron piiriin.
