Kuva: The Guardian
Kirjoitus julkaistu sanomalehti Pohjalaisen kolumnipalstalla 27.08.2014.
Vanha sananparsi kuuluu: vale, emävale, tilasto. Moni kriittisesti ajatteleva ihminen kavahtaa, kun silmien eteen lyödään lukuja ja käppyröitä, jossa muutamalla kuvaajalla tai luvulla esitetään asiat yksinkertaistaen, esittäjän näkökulmaan sopivalla tavalla. Löytyy kuitenkin myös niitä, jotka ovat valmiita luottamaan lukuihin, joilla kuvataan esimerkiksi kesän marjasatoa, taloutta tai ihmisten hyvinvointia. Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että marjasatoa on helpompi kuvata kattavasti numeroilla, kun taas talouden ja ihmisten hyvinvoinnin (tai näiden välisen suhteen) kuvaaminen lukuina on huomattavasti vaikeampaa. Viisautta on nähdä lukujen taakse.
Klassisessa taloustieteessä ihmisten oletetaan toimivan lähtökohtaisesti järkevästi. Oletetaan, että ihminen tekee järkevän ratkaisun, jos se perustuu esitettyjen faktojen raameihin. Tämä on harhakuvitelma, sillä rationaalinen päätöksenteko vaatii taustalleen riittävän tiedon, sekä halun ottaa kaikki tarjottu tieto vastaan. Joskus kaiken faktan vastaan ottaminen ja hyväksyminen ei ole helppoa, jos se sotii omaa etua tai ajatusmaailmaa vastaan.
Alkuvuodesta moni kokoomuksen ja rkp:n valtuutettu ehdotti Vaasan kaupungin henkilöstöä lomautettavaksi säästöjen aikaansaamiseksi. Todennäköistä on, että tämän vuoden budjetti olisikin tällöin näyttänyt asteen positiivisempaa tulosta. Vaikea on kuitenkin arvioida kaikkia niitä negatiivisia (taloudellisiakin) vaikutuksia, joita ihmisten lomauttaminen aiheuttaa. Palveluita ei pystytä tuottamaan normaalisti. Kaupungin työntekijöiden työmotivaatio romahtaa, kun heidät laitetaan poliitikkojen päätösten maksajiksi. Todennäköisesti lopullinen lasku lomautuksista olisi ollut suurempi kuin lyhyen ajan säästö.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen ehdotti ryhmänsä kesäkokouksessa työviikon pidentämistä. Kirjassaan Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi Satonen esittää, että työpäivän pidentäminen puolella tunnilla ja pekkaspäivistä luopuminen parantavat Suomen kilpailukykyä niin, etteivät teollisuuden työpaikat enää karkaa ulkomaille.
Yleisesti kokoomuksesta tulevissa esityksissä työntekijöiden tekemä työ nähdään usein vain taloudellisten lukujen kautta ja ihmisten näkökulma unohtuu. Satonenkin kirjoittaa, ettei puolen tunnin lisääminen ihmisen työpäivään tunnu tietenkään missään.
Satosen kanssa ei taida olla samaa mieltä kovin moni bussikuski tai lähihoitaja, joilla jo nyt on vaikeuksia jaksaa työpäivä loppuun kovassa kiireessä, hakea lapset hoidosta, käydä kaupassa ja kuskata lapset harrastuksiin. Puolikin tuntia päivässä on yllättävän tärkeä osa niitä 24 tuntia, jotka meillä vuorokaudessa on. Puoli tuntia lisää työpäivään tekee kaksi ja puoli viikkoa lisätyötä vuodessa.
Vielä kun otetaan huomioon tavoite, että ihmisten tulisi jaksaa entistä pidempään työelämässä ja olla jatkuvasti tehokkaampia kuin ennen, voisi perusteltua olla ennemmin työajan lyhentäminen. Tällöin ihmiset voivat paremmin työssään, mikä näkyy myös koko työyhteisön hyvinvoinnissa. Työn ollessa mielekkäämpää myös työteho nousee. Samalla työtä on mahdollista lisätä niille osa- aikaisille, jotka vastoin tahtoaan tekevät vajaata työviikkoa, sekä työttömille.
