Lyhyt tarina työelämästä:

Kaupan kassalla työskentelevä pienipalkkainen A huomasi kuukauden lopun lähestyessä, että tili alkoi olla tyhjä. Muutama euro tililtä vielä löytyi, mutta niillä pitäisi saada syötyä vielä muutama päivä. Minkäänlaisiin ylellisyyksiin tai harrastuksiin ei olisi varaa, tärkeintä oli saada murua rinnan alle. Kaupassa lounastunnin koittaessa A siirtyi tavalliseen tapaansa asiakkaaksi kaupan puolelle ostaakseen vähäisillä varoillaan lounasta. Hän otti hedelmähyllystä kaksi banaania ja punnitsi ne. Banaanien hinta oli sen verran korkea, ettei muuhun olisi sillä lounaalla varaa. Äkkiä A keksi, että vähän nostamalla banaaneja vaa’alla, voisi hän laskea hintaa ja ostaa tuorehyllystä eväspiirakan. Banaanien hinta putosi 40 senttiä ja A sai lounaastaan täyttävämmän vilpillä.

Kaupan toinen työntekijä B huomasi valvontakamerasta A:n toiminnan ja kertoi siitä työnantajalleen T:lle seuraavana päivänä. T tarkisti asian valvontakamerasta ja A myönsi tekonsa. Asiasta ilmoitettiin poliisille, A tuomittiin sakkoihin ja hän menetti työnsä. Hän ei enää koskaan työllistynyt saman ketjun kauppoihin.

T palkkasi A:n tilalle nuoren K:n. Työsopimusta tehdessään K ei huomannut tarkistaa kaupan alan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa, minkä T käytti hyväkseen. Palkaksi sovittiin 5 euroa tunnissa. Sunnuntai- tai iltalisistä ei sovittu, eikä niitä K:lle myöskään maksettu.

Aikansa kaupassa työskenneltyään K huomasi, ettei palkka tahtonut riittää elämiseen. Hän kysyi työkaveriltaan B:ltä, miten tämä sai rahansa riittämään asumiseen ja ruokaan. B kehui rahan kyllä riittävän, kun ei turhia pröystäillyt. ”Ajattelen niin, että kun teen tunnin töitä, voin kaupassa käyttää viisi euroa ja säästää viisi euroa huomiselle.” K ei ymmärtänyt. ”Miten 5 euron tuntipalkan voi käyttää kahteen kertaan?”

Lopulta selvisi, että T oli maksanut työehtosopimuksen minimipalkkaa alempaa palkkaa K:lle ja kohdellut työntekijöitään eriarvoisesti. K vei asian ammattiliiton kanssa käräjille ja T tuomittiin maksamaan koko K:n työssäoloajalta jääneet palkkasaatavat iltalisineen ja sunnuntaikorvauksineen. Rangaistusta T ei saanut, vaan joutui ainoastaan korvaamaan tietoisesti tehdyn rikkeensä.

Kertomus perustuu tositapahtumiin. Työntekijä A saa rangaistuksensa yleisen oikeustajun mukaan, mutta työnantaja T selviää korvaamalla maksamattoman palkan varastettuaan K:lta osia tälle kuuluneesta palkasta. A:n rike oli arvoltaan kymmeniä senttejä, T:n rike satoja euroja. Epäoikeudenmukaisuus ja tuomioiden epäsuhta on valtava. Alipalkkaus on yleistä varsinkin rakennus- ja palvelualoilla. Yli puolet ammattiliitto PAM:n oikeudenkäynneistä koskevat palkkasaatavia.

Alipalkkaus on kriminalisoitava. Palkanmaksuvelvoitettaan rikkovan työnantajan on saatava rangaistuksensa siinä missä työntekijä varastaessaan työnantajalta. Alipalkkaus on siis nykyisin työnantajalle kannattavaa ja uhka erityisesti heikossa asemassa oleville työntekijöille kuten nuorille ja maahanmuuttajille.

Rehelliset yrittäjät kärsivät muiden harjoittamasta alipalkkauksesta. Alipalkkaus antaa epärehelliselle työnantajalle kohtuuttoman kilpailuedun ja heikentää verokertymää sekä aiheuttaa työntekijöiden alivakuuttamista. Epäsuhta on myös siinä, että työnsuojelun laiminlyöminen on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi, mutta palkanmaksun laiminlyöminen ei. Asia voidaan korjata säätämällä laki palkkarikoksesta. Lakia rikkova työnantaja tulee voida tuomita joko sakkoon tai vankeuteen. Käytännössä rangaistus tulisi toteuttaa yhteisösakkona, jonka yritys maksaa, koska aina alipalkkausta ei voida laittaa yksittäisen esimiehen vastuulle.

Kirjoittaja