Työn oltava reilua ja ihmisarvoista.  Työllä ja yrittämisellä kohtuulliseen toimeentuloon.

Työelämässä lähtökohtana on oltava, että työllä tai yrittämällä jokainen ihminen voi elättää itsensä kohtuullisella toimeentulolla. Ei ole järkevää edistää sellaista suuntausta, että työstä saatava toimeentulo ei riitä elämiseen vaan sitä on paikattava sosiaaliturvalla. Työstä on maksettava työehtosopimuksen mukainen palkka ja alipalkkaus tai muu tahallinen työehtosopimuksen rikkominen on kriminalisoitava.

Parempi työhyvinvointi, parempi johtaminen ja vahvempi luottamus työpaikoilla ovat niin työntekijän, työnantajan kuin yhteiskunnankin eduksi. Työhyvinvointia tuetaan parhaiten mielekkäällä työympäristöllä, toimivilla palveluilla ja riittävällä vapaa-ajalla. Erityistä parantamista on johtamisessa. Johtamisen parantaminen on vaikeaa, mutta keinoja olisivat työpaikkojen yhteisöllisyyden tukeminen ja johtajien kouluttautumisen tukeminen. En kannata palkattoman ensimmäinen sairaslomapäivän tai viikkotyöajan pidentämisen kaltaisia keinoja, joilla tavoitellaan työssäolon lisäämistä, vaan ihmisten työnteko lisääntyy tehokkaimmin, kun he viihtyvät työssään ja kokevat voivansa vaikuttaa siihen.

Vastentahtoiset osa-aikaisuudet ja nollatyösopimukset ovat työelämän ilmiöitä, joita perustellaan yrityksen matalemmalla kynnyksellä palkata useampi työntekijä. Tällaisten työsopimuksien hyväksyminen johtaa työnteon epävarmuuteen, heikkenevään toimeentuloon sekä työn pirstaloitumiseen, aitojen työpaikkojen luomisen sijaan. Suomen työmarkkinat ovat yhdet Euroopan joustavimmista, kun meillä on tällaisia malleja käytettävissä. Nollatyösopimukset ovat kuitenkin nykymuodossaan todella epätasa-arvoisia ja kannatan kansalaisaloitetta, jonka mukaan työsopimuksessa pitäisi turvata työntekijälle aina vähintään jokin tietty viikkotuntimäärä.

Yrittäjyys ei ole niin menestyksekästä kuin millainen mielikuva siitä annetaan. 96 % yrittäjistä on pienyrittäjiä, mikroyrittäjiä tai yksinyrittäjiä. Itsensä elättäminen ja pakkoyrittäjyys kasvaa työn muotona jatkuvasti. Yrittäjistä suuri osa elää köyhyysrajan alapuolella ja sosiaaliturva on heikko. Työhyvinvointi kärsii myös pitkistä työpäivistä, epävarmasta työstä sekä usein huonosta mahdollisuudesta vapaapäiviin. Yrittämisen edellytyksiä tulisi parantaa ja yrittäjien turvaverkkoa kehittää mm. tukemalla ensimmäisen työntekijän palkkaamista ja nostamalla alv-verovelvollisuuden alarajaa reilusti. Työntekijän oikeudet on kuitenkin turvattava riippumatta yrityksen koosta. Nykyään voidaan sopia jo hyvin monista asioista paikallisesti. En kannata paikallisen sopimisen lisäämistä, sillä työntekijä on käytännössä aina heikommassa neuvotteluasemassa. Paikallisen sopimisen laajentaminen vaatisi samalla luottamusmiesten aseman parantamista, mutta viime aikaiset tapaukset ABB:ssä ja Kotkan satamassa osoittavat, ettei tähän suuntaan olla menossa.