Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten luottamus poliittiseen järjestelmään on heikentynyt, poliittinen ohjelmatyö ja johdonmukaisuus puolueessamme puutteellista ja kuinka puolueen on kehitettävä avoimuuttaan. Yksi konkreettinen tapa vastata näihin kolmeen haasteeseen löytyy kirjoittamastani puoluekokousaloitteesta (nr. 208). SDP:lle tarvitaan poliittinen ohjelma.

Konkretiaa puolueessa vaikuttamiseen

Poliittisia puolueita syytetään usein taivaanrannan maalailusta ja konkretian puutteesta. Toisaalta ihmiset liittyvät puolueeseen voidakseen vaikuttaa puolueen tavoitteisiin ja yhteiskuntaan. Yhä harvempi liittyy puolueeseen “sukurasitteen” tai puolueväkeen samaistumisen takia. Erilaiset yhden asian liikkeet, projektit ja hankkeet sen sijaan liikuttavat suuriakin joukkoja konkreettisilla tavoitteillaan ja selkeillä toimintatavoillaan.

Myös puoluetoiminnassa on pyrittävä poliittisuuteen ja selkeisiin tapoihin vaikuttaa. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta on kokemuksieni mukaan yksi puolueemme suurimpia ongelmia. Ihmiset, edes tavalliset puolueen jäsenet, eivät tunne tavoitteitamme tai koe, että puolueen poliittisiin tavoitteisiin ja ohjelmatyöhön on helppoa, tai edes mahdollista, vaikuttaa.

Siksi tarvitsemme poliittisen ohjelman. Yhden asiakirjan, joka hyväksytään puoluekokouksittain ja jossa esitetään puolueen tärkeimmät tavoitteet eri politiikan aloilta pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin tavoitteet muodostetaan käytännön eduskuntatyössä ja hallitusohjelmatavoitteissa. Päävastuu tästä työstä on eduskuntaryhmällä, mutta puolueyhteistöä, varsinkin puoluehallitusta ja -valtuustoa olisi kyettävä osallistamaan myös tähän työhön nykyistä paremmin.

Kunnianhimoisia pidemmän aikavälin tavoitteita

Puoluehallituksen antamasta aloitevastauksesta on luettavissa, että poliittinen ohjelma käsittelisi yhden puoluekokous- tai hallituskauden tavoitteita. En usko tämän kaltaisen työn onnistuvan helposti, vaan luontevampaa on asettaa tavoitteita pääasiassa pidemmälle aikavälille. Tärkeää on kuitenkin, että ohjelma on puoluekokouksen ja muiden virallisten elinten käsittelemä ja puoluetta muodollisesti sitova, ettei sille käy kuten esimerkiksi Antti Rinteen puheenjohtajakampanjan Aate, liike & tulevaisuus -asiakirjalle, jolla ei puoluekokouksen jälkeen ole ollut käytännön vaikutusta.

Tällä puoluekokouskaudella epäonnistunut periaateohjelmatyö on tuonut meidät tilanteeseen, josta poliittinen ohjelma voi osaltaan pelastaa. Poliittisen ohjelman alkuun sopii hyvin periaateosio, joka asettaa raamin konkreettisille poliittisille tavoitteille. Poliittinen ohjelma tarjoaa jatkossa eduskuntaryhmälle ja puolueen työryhmille työkalun, jonka pohjalta rakentaa yksityiskohtaisia poliittisia sektoriohjelmia ja uudistusmalleja, joita toimeenpannaan päivänpolitiikassa.

Ohjelman rakentaminen on mahdollisuus osallistaa puolueväkeä laajasti useassa vaiheessa. Tämä on erityisen tärkeää, kuten periaateohjelmaprosessin kompuroinnista olemme huomanneet. Osallistaminen vaatii taitavaa ja aktiivista ihmisten mukaan ottamista. Ei riitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuus itse järjestää tilaisuuksia, jos siltä tuntuu. Tilaisuudet jäävät monilla paikkakunnilla järjestämättä.

Poliittinen ohjelma luo puoluetoimintaan selkeän rakenteen, jonka kautta jäsenistö voi vaikuttaa puolueen linjaan. Samalla se tukee eduskuntaryhmän työtä ja varmistaa poliittisen toiminnan johdonmukaisuuden. Avoin valmisteluprosessi auttaa ihmisiä ymmärtämään puolueen toimintaperiaatteita ja houkuttelee osallistumaan toimintaan. Hallitusvastuussa emme tietenkään ole yksin, joten poliittinen ohjelma ei sellaisenaan toteudu koskaan. Siksi lyhyen aikavälin tavoitteet on muodostettava aina eduskuntaryhmän ja puolue-elinten yhteistyössä ajassa.

Kirjoittaja