Puhe vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä 1.5.2016 Vaasassa.

Hyvät ystävät ja toverit,

Tänään olemme täällä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä muistamassa heitä, jotka 98 vuotta sitten eivät löytäneet muuta mahdollisuutta yhteiskunnallisten oikeuksiensa puolesta taistelemiseksi, kuin aseeseen tarttumisen. Kansan jakautuessa kahtia edes perhesuhteet eivät pidätelleet, kun miehet ja naiset, veljet ja sisaret olivat vakaumuksensa puolesta valmiita uhraamaan henkensä.

Kansalaissodan aloittaminen oli äärimmäinen toimenpide, josta päätöksen tehdessään mm. SDP:n puoluehallitus hajosi äänestyksessään. Työttömyys, nälkä, pitkään jatkuneet levottomuudet, Suomen epäselvä valtiollinen tilanne ja Venäjän vallankumouksen aiheuttama anarkia johtivat väkivaltaisiin lakkoihin ja lopulta konfliktiin, joka jakoi kansaa pitkään sotatoimien päätyttyä. Lähes 40 000 suomalaista kaatui sisällissodassa, heistä 3/4 punaisia. Henkiin jääneet punaiset ja heidän läheisensä saivat leiman otsaansa pitkäksi aikaa, ja kahtiajakautuneisuus jatkui pitkään tuleville vuosikymmenille.

— — —

Näiden vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistoa kunnioittaaksemme meidän on ensinnäkin pyrittävä siihen, etteivät vastaavat raakuudet koskaan toistu Suomessa. Väkivalta ja aseeseen tarttuminen eivät enää koskaan ole hyväksyttäviä vaihtoehtoja. Toisaalta työväenliikkeen on oman tulevaisuutensa turvaamikseksi, mutta myös näiden kaatuneiden muistoa kunnioittaakseen, kyettävä laatimaan uskottava yhteiskunnan uudistamissuunnitelma.

Kansalaissodan kaltaisia konfilkteja meidän on vältettävä viimeiseen asti. Jo Euroopassa meillä on useita maita, joissa on viime vuosina sodittu omien rajojen sisällä. Korruptio, taloudellinen eriarvoisuus, periytyvä näköalattomuus ja kansan tyytymättömyyttä hyväksikäyttävät kiihottajat synnyttävät väkivaltaisia ryhmittymiä, joiden kasvu on tyrehdytettävä mahdollisimman pian puuttumalla juurisyihin eli eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kasvuun.

— — —

Nämä ihmiset olivat valmiita kuolemaan vakaumuksensa tähden, mutta tänä päivänä meidän on vaikea löytää edes riittävää määrää ihmisiä, jotka haluaisivat omalla nimellään tai oman vapaa-aikansa kustannuksella toimia paremman maailman puolesta. Syy ei ole ihmisissä.

Sisällissotaa käytäessä esimerkiksi Suomen sosialidemokraattinen puolue toimi 1904 hyväksytyn Forssan ohjelmansa pohjalta. Ohjelma oli käännös Saksan sosialidemokraattien Erfurtin ohjelmasta ja se tarjosi ihmisille vision kansanvaltaisesta Suomesta, jossa köyhyyttä ja kurjuutta torjutaan edistyksellisellä työlainsäädännöllä ja jokaiselle turvataan koulutus, terveydenhoito ja eläke. Tuo ohjelma toteutettiin vuosikymmenten aikana, mutta yhtä kunnianhimoista ja konkreettista tavoiteohjelmaa ei ole sen jälkeen nähty.

Osittain politiikan ja oikeuksiensa puolustamisen vieroksunnan taustalla vaikuttavat 60- ja 70-luvun ylipolitisoitumisen traumat, mutta osittain myös sisällissodan jäljet. Tietyillä paikkakunnilla tiedetään tänäkin päivänä, kenen suku oli punaisten, kenen valkoisten puolella, vaikka käytännön elämän kanssa jaolla ei olisi mitään tekemistä

— — —

Kuitenkin suurin syy ihmisten puolueista vieraantumiselle on puolueissa ja politiikassa itsessään. Vasemmisto ei ole vuosikymmeniin kyennyt tarjoamaan Forssan ohjelmaan verrattavaa yhteiskunta-analyysia ja visiota. Jos emme osoita ihmisille riittävän konkreettisia epäkohtia ja tarjoa tapoja puuttua niihin, emme voi myöskään odottaa heidän lähtevän mukaan toimintaan.

Tuloerot kasvavat, terveydenhuolto on paremmin niiden saatavilla, joilla on varaa maksaa ja pitkäaikaistyöttömyyttä ei onnistuta pienentämään. Hyvinvointivaltion rahoituspohjaa on heikennetty pitkään veroja alentamalla ja sallimalla kansainvälinen veronkierto. Yritykset vähentävät väkeä ja maksavat ennätyssuuret osingot. Vain kolmannes uusista työsuhteista on vakituisia ja kokoaikaisia. Työelämään tänään tulevat ovat matalammin koulutettuja kuin työelämästä lähtevä sukupolvi ensimmäistä kertaa maamme historiassa. Nuorten tulot eivät kehity enää yhtä nopeasti iän myötä kuon aikaisemmilla sukupolvilla. Eläkeläisköyhyys vaarantaa arvokkaan vanhenemisen. Poliitikkojen suurin visio, jonka he kansalle tarjoavat, liittyvät leikkaamiseen, säästämiseen ja alas ajamiseen.

Tästä suurimmassa vastuussa ovat oikeistojohtoiset hallitukset ja viimeisimpänä Sipilän perusporvarihallitus. Emme voi kuitenkaan tyytyä vain arvostelemaan hallituksen politiikka. Ei riitä myöskään, että kerromme, miten tekisimme hallituksen päätökset paremmin. Meidän täytyy tarjota yhteiskunnallinen analyysi ja visio siitä, millaista maailmaa tavoittelemme 2030, -40 tai -50 luvuilla. Miten teknologian kehitys käännetään työväestön eduksi? Millaisilla tavoitteilla parannamme työntekijöiden oikeuksia työelämässä? Kuinka huolehdimme varallisuuden, ja tuottavuuden kasvun tasaisesta jakautumisesta työntekijälle ja työnantajalle, kun talous pyörii yhä suuremmin finanssimarkkinoilla nollina ja ykkösinä. Juristin tai lääkärin lapsista tulee tänäkin päivänä 8 kertaa todennäköisemmin juristi tai lääkäri, kuin matalasti koulutettujen vanhempien lapsista. Miten teemme koulutuksesta tasa-arvoisempaa?
— — —
Talouden kasvun jakaminen on ehkä helpompaa kuin kasvun itsensä aikaan saaminen kestävästi. Kuinka varaudumme öljyn ja muiden luonnonvarojen ehtymiseen, turvaamme energiatuotannon ilman hiiltä tai hävitämme valtamerien muovilautat? Nämä ovat suuria kysymyksiä, jotka on välttämätöntä ratkaista, jotta maapallo pysyy elinkelpoisena.

Samaan aikaan yksittäisen suomalaisen näkökulmasta on välttämätöntä huolehtia, että jokaisella on varmuus toimeentulosta, jolla elättää itsensä ja perheensä. Työelämän epävarmuus, hyvinvointivaltion purkaminen ja eriarvoisuuden kasvu lisäävät yhteiskunnallista epävarmuutta. Epävarmoissa oloissa yksinkertaiset ratkaisut alkavat tuntua yhä paremmilta ja populistiset liikkeet saavat ihmiset taaksensa, ellei vasemmisto tarjoa omaa konkreettista vaihtoehtoaan. Populistien epäonnistuessa helppojen lupaustensa toteuttamisessa kansa turhautuu ja polttopullot alkavat lentää.

— — —

Sisällissodan kaltaisessa tilanteessa emme enää koskaan tule olemaan, mutta jo nyt olemme nähneet Suomessa ja muissa Pohjoismaissa poliittista radikalisoitumista ja väkivaltaisuuksia lisääntyvät epätoivon ja kansan kahtiajakautumisen myötä. Koulutuksen ja toimeentulon turvaaminen sekä yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitäminen ovat tärkeimmät tavoitteemme. Reilu työelämä, jossa tuottavuuden hedelmät jaetaan tasaisesti pitää yllä luottamusta. Näiden tavoitteiden eteen meidän on tehtävä töitä, jotta tulevilla sukupolvilla olisi meitä parempi elää Suomessa, mutta myös kunnioittaaksemme näiden vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistoa.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää työväen juhlaa, vappua.

Kirjoittaja