Olin ajatellut, että näiden kuntavaalien tärkeimmät teemani käsittelevät palveluiden digitalisointia, yrittäjyyden mahdollisuuksia ja kulttuurin kehittämistä Vaasassa. Nämä asiat ovat tärkeitä ja tulen niitä varmasti edistämään tulevalla valtuustokaudella, jos tulen valituksi, mutta täytyy tässä vaiheessa myöntää, että olin väärässä. Tärkein teemani löytyy muualta, vaikka kaikki kolme edellä mainittuakin teemaa liittyvät mutkien kautta asiaan.

Sain maanantaina kuulla surullisen uutisen Vaasassa kasvaneen tuttavani kohtalosta. Vaikka en hänen tarinastaan tiedä paljoa, nosti suru-uutinen mieleeni monet tapaukset, joita omassa tuttavapiirissäni ja julkisuudessa on viime vuosina sattunut. Rikkinäisiä nuoria, jotka eivät saa apua.

Näistä asioista ei ole helppo kirjoittaa, eikä niitä ole helppo ottaa esiin kuntavaalien ja politiikan yhteydessä. Varmasti juuri siksi niin ei riittävän usein tehdäkään. Liian monet läheltä ja kaukaa nähdyt surulliset tarinat ja omakohtaiset kokemukset uupumisesta ovat kuitenkin olleet niin pysäyttäviä, että asia on liian tärkeä jättää nostamatta.

”Näin ei voi jatkua” totesi pääministeri Sipilä uuden vuoden tervehdyksessään 2016 Suomen taloudesta. Saman totean nyt minä nuorten mielenterveysongelmien laiminlyönnin osalta. Näin ei voi jatkua.

Mielenterveyden ongelmat tuntuvat olevan nykyään yleisempiä kuin lähes mitkään muut sairaudet. Itse olen oppinut paremmin tunnistamaan oireita itsessäni ja muissa oman uupumiseni ja psykiatrin kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Sen myötä olen alkanut ajattelemaan, että on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ihmiset kokevat erilaisia uupumus-, masennus- tai syömishäiriösairauksia elämänsä aikana. Ongelmat mielenterveyden kanssa eivät tunnu katsovan ikää, elämäntilannetta, tulotasoa, koulutusta tai perhetaustaa. Kuka tahansa voi sairastua.

Suomalainen yhteiskunta on rikki. Kilpailu, tuottavuus ja suorittaminen hallitsevat. Media tuputtaa ihmisille tiukkoja rooleja ja epärealistisia ihmiskuvia. Lähimmäisistä ja itsestä huolehtiminen jäävät helposti taka-alalle. Ihmiset käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa toisiaan kohtaan törkeästi ja kiusaaminen on yleistä. Samaan aikaan pahoinvoinnista ja tunteista puhuminen on monelle suomalaiselle vaikeaa. Moni ei saa kotoa tai koulutuksestaan tietoa siitä, miten paha olo tunnistetaan tai milloin on kysymys mielenterveysongelmista. Ongelmien tunnistaminenkaan ei aina riitä, sillä ne koetaan usein niin kiusallisiksi tabuiksi, ettei hoitoon tule hakeuduttua.

Monelle, minulle itsellenikin, olisi ollut hyödyllistä, jos jo peruskoulussa ja toisella asteella olisi käsitelty stressiä ja mielenterveyttä enemmän ja arkisemmin osana tavallista kohtaamista. Jokaisen opettajan ja nuorten kanssa työskentelevän tulisi saada myös koulutus nuorten ongelmien tunnistamiseen, erilaisten nuorten kohtaamiseen ja ajoissa hoitoon ohjaamiseen. Hoitoon hakeutuessaan sitä ei ole usein riittävän helppo saada tai hoitoa hakevaa pompotellaan monella luukulla. Moni masennusta sairastava ei saa tarvitsemaansa hoitoa ja keskusteluapua.

Mielenterveysongelmat ovat jokapäiväisiä ja koskettavat monia meistä. Vuonna 1987 syntyneistä nuorista joka kolmas on saanut psykiatrisen diagnoosin tai ostanut psyykelääkkeitä. Ne syrjäyttävät ihmisiä ulos työelämästä ja koulutuksesta, aiheuttavat ennen aikaisia eläköitymisiä, tuhoavat ihmissuhteita ja lapsuuksia sekä päättävät jopa ennenaikaisesti elämiä. Siksi nuorten mielenterveysongelmiin puuttuminen on inhimillisyyden lisäksi myös taloudellisesti kannattavaa.

On tärkeää puhua mielenterveydestä, koska niin moni kohtaa jossain vaiheessa elämässään erilaisia ongelmia mielensä ja tunteidensa kanssa. Tekemällä tunteista puhumisesta arkisempaa ja hyväksyttävämpää kaikille pystymme helpottamaan monien oloa. Yle ja mielenterveysjärjestöt tekivät tärkeää työtä Sekasin-kampanjansa muodossa syksyllä 2016. Kiusaamisen kitkentä sekä arjen- ja stressinhallinnan taitojen opettelu kouluissa ja työpaikoilla ansaitsee nykyistä enemmän huomiota. Itse lupaan valtuuston valituksi tullessani tehdä kaikkeni sen eteen, että mielenterveysongelmien torjunta nousee Vaasan valtuuston keskustelun kärkeen ja kaupungin mielenterveysongelmien ennaltaehkäisystä ja -hoidosta kehitetään maan parasta. Sillä näin ei voi enää jatkua.

Kirjoittaja