Tänään sain osallistua Vaasan kaupunginkirjaston henkilökunnan järjestämään kunnallisvaalipaneeliin. Laadukkaaseen keskusteluun osallistui kahdeksan ehdokasta eri puolueista. Hyvän keskustelun innoittamana ajattelin kirjata muutamia ajatuksia kirjastosta luettavaksi.

Kirjasto on ainoita paikkoja, joihin kuka tahansa pääsee vapaasti, ilmaiseksi lupaa kyselemättä. Matala kynnys ja helppo käytettävyys onkin kirjaston ehdoton valtti muiden palveluiden joukossa. Vaasassa kirjaston osuus kaupungin budjetista on 0,7% ja palveluja käyttää jopa seitsemän kymmenestä kuntalaisesta. Kuntalaista kohden kirjaston palvelut tulevat maksamaan reilut 50 euroa vuodessa. Aika reilua!

Perinteisen “lainaamon” lisäksi kirjasto on tietysti jo tänä päivänä paljon muuta. Sähköiset kirjat ja musiikki ovat jo arkea ja Vaasan pääkirjastossa toimii Eurooppatiedotus. Palveluiden kehittäminen edelleen on tärkeää, eikä digitalisoitumista saa nähdä uhkana tai vaarana, vaan mahdollisuutena uusien kirjaston palveluiden käyttäjien löytämiseen. Kirjastosta pitäisi jatkossa löytyä vielä runsaammin erilaisia tiloja ihmisten käyttöön. Paneelissa puhuttiin “hiljaisista”, “puolihiljaisista” ja “meluisista” kirjaston osastoista, jotka sopisivat erilaisiin käyttötarkoituksiin opiskeluun, kokousten ja tapahumien pitämiseen tai perinteiseen selailuun.

Paneelissa käytiin pitkä keskustelu kirjaston roolista syrjäytymisen ehkäisyyn. Itse korostin omissa puheenvuoroissani kirjaston roolia nimenomaan syrjätymistä ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Kun kirjaston käyttö on helppoa ja arkipäiväistä, ihmisten sivistäminen tapahtuu helpommin. Kirjaston on tuettava omatoimista opiskelua mahdollisimman tehokkaasti. Maahanmuuttajille kirjasto tarjoaa laajan aineistonsa avulla mahdollisuuden kielen oppimiseen.

Helposti saavutettavan matalan kynnyksen palveluna, jonka käyttäminen ei millään tavalla myöskään leimaa käyttäjäänsä, kirjastolla on myös mahdollisuus auttaa jo yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneita. Vaasan pääkirjaston kansalaisinfo auttaa ja neuvoo kuntalaisia, erilaisissa matalan kynnyksen tapahtumissa voitaisiin tähdätä ihmisten aktivoimiseen.

Itse tahtoisin kehittää kirjastoa edelleen avoimenpaan ja helpommin käytettävään suuntaan. Esimerkiksi mahdollisuutta korvata kirjastokortti henkilöllisyystodistuksella tai ajokortilla tulisi harkita ja sähköistä kirjakantaa, varsinkin sähköisen tieteiskirjallisuuden valikoimaa tulee pyrkiä kasvattamaan voimakkaasti. Tiedotus on myös kirjastossa, kuten muissakin julkisissa palveluissa, hoidettu heikosti, joten sitä on syytä parantaa, jotta laadukkaat palvelut löytävät käyttäjänsä.

Sivukirjastojen säilymisen puolesta paneelissa puhuttiin myös. Itse näen kirjaston lähipalveluna, joista ei tule kuntaliitoksista huolimatta karsia. Sen sijaan tulisi pohtia, miten eri alueilla kirjastoa voidaan ylläpitää ja kehittää yhteistyössä muiden palveluiden kanssa. Sopisiko kirjasto toimimaan terveyskeskuksen yhteyteen tai iltaisin koululle?

Haluan siis, että tulevina vuosina keskitytään näiden osa-alueiden kehittämiseen:
– monipuoliset tilat kirjaston käyttäjille
– laajennusta e-kirjavalikoimaan
– parempaa tiedotusta kirjaston palveluista
– eroon kirjastokortti-pakosta
– lähikirjastot säilytettävä

Matias Mäkynen, numero 55

About The Author