Vaasan kaupunki saa huomautuksen tai uhkasakon, koska lastensuojelussa ei päästä lakisääteisiin määräaikoihin, vaan lapset ja lapsiperheet joutuvat odottamaan apua liian pitkään. Pohjalaisen pääkirjoituksessa (12.4.) syyksi nostetaan vaikeudet rekrytoida sosiaalityöntekijöitä.

Mielestäni huomiota pitäisi kiinnittää erityisesti siihen, miten lastensuojeluilmoitusten määrää voidaan vähentää. Ns. Imatran malli, jossa perheiden kotiapua lisäämällä vähennettiin reilusti lastensuojeluilmoituksia, toimisi varmasti muuallakin Suomessa. Perheen mahdollisuus saada apua vaikeina aikoina ennen ongelmien kärjistymistä. Riittävän aikainen tuki on aina myös halvempaa, kuin raskaiden toimenpiteiden tekeminen jälkeenpäin.

Vastaavanlaisia tapauksia, joissa säästöt kohdistetaan taitamattomasti, löytyy Suomesta useita. Pienituloisten toimeentulon heikentäminen ja palveluiden heikentäminen ovat helppoja tapoja korjata valtion tai kunnan talous hetkellisesti. Taitoa ja rohkeutta vaatii sen sijaan esittää korjauksia, jotka saattavat jopa maksaa ja heikentää tilinpäätöksen tulosta ensimmäisinä vuosina, mutta kääntyvät säästötoimiksi ihmisten voidessa paremmin myöhemmin.

Tällaisia inhimillisesti toteutettavia säästöjä meille on tarjolla miljardikaupalla. Jo mainittu perheiden kotiapu ja varhainen tuki säästää miljardeja. Yksi huostaanotto maksaa jopa 9 000 euroa kuukaudessa. Samalla rahalla palkkaisi kaksi työntekijää ennaltaehkäisevään työhön.

Omaishoidon saattaminen kuntoon maksaisi nyt pari miljardia, mutta tuottaisi tutkitusti tuplasäästön muutaman vuoden päästä. Henkilöverotuksen yksinkertaistaminen niin, että verohallinnon henkilöstöä voidaan siirtää vähennysten tulkitsemisesta harmaan talouden torjuntaan lisäisi verotuloja jopa kuuden miljardin edestä.

Prosenttiyksikön nousu työllisyysasteessa tuottaa julkiseen talouteen kksi miljardia euroa. Kunnankin on järkevämpää maksaa ihmisille palkkaa tehdystä työstä esimerkiksi vanhustenhoidossa, kuin antaa työkyvyn heikentyä työttömänä. Koulutus ja tutkimus tuottavat meille tulevaisuuden osaamista ja innovaatioita, joita yrityksemme voivat myydä ulkomaille työllistääkseen. Myös halvalla lainalla tehdyt välttämättömät investoinnit ovat fiksumpia kuin korkean koron aikainen velkaantuminen.

Työehtojen, yleissitovuuden tai työntekijöiden olojen heikentäminenkään ei ratkaise ongelmiamme. Tuottavuutta parannetaan tehokkaimmin työntekijöiden hyvinvointia parantamalla ja ottamalla työntekijät mukaan työpaikan ja oman työnsä kehittämiseen.

Velkakellojen ja kestävyysvajepuheiden keskellä on vaikea saada malttia vain vuosittaista budjetin loppusummaa tuijottavien poliitikkojen ja virkamiesten leikkausintoon, saati saada lisäresursseja järkeviin kohteisiin. Köyhän ei kannata ostaa huonoa, sanoo jo vanha sananlasku. Ihmisiin investoiminen maksaa aina itsensä takaisin.

Kirjoittaja